Helsinki ja viimeisiä mietteitä matkasta (..ja kuvasaastetta)

Eli Suomessa ollaan. Lentokone oli jo laskeutumassa, kun päättikin nousta takaisin taivaalle. Ylimääräisen kierroksen jälkeen päästiin kuitenkin maahan asti. Systeri sai tuliaisensa ja vissiin ne kelpasi.

Sinänsä tuntuu oudolta puhua pelkästään suomea. Jotenkin kun on yksin reissussa, eikä suomenkieltä tule käytettyä (paitsi tietenkin merimieskirkossa tuli puhuttua), niin sitä alkaa 'ajattelemaankin' englanninkielellä. Kun kirjoitti blogia, niin välillä tuli englanninkielinen sana mieleen ja piti vähän aikaa miettiä, että mitäs se olikaan suomeksi, mitä ajattelin kirjoittaa. Mutta lunta on ja huomattavasti kylmempää, kuin maailmalla!

Ens vuonna luultavasti tulee tehtyä niin, että heitän repun selkään ja käyn West Highland Way:n taapertamassa ja sitten vietän pari päivää Edinburghissa. No, sen näkee sitten, miten töistä saa lomaa. Mutta koska matkakassaa jäi jonkin verran jäljelle, niin laitan sen jo alkusummaksi tulevaa reissua varten.

Sitten vielä kuvasaastetta reissusta:

Skotlanti

 Jotain Edinburghista:

Cornwall:

Pariisista Helsinkiin

Se olisi viimeiset ulkomaan minuutit kasilla. Olen lentokentalla odottelemassa koneeseen paasya. Oli aika tiukka tati turvatarkastuksessa, kun silmaili meikalaisen paasta jalkoihin ja ilmoitti "shoes off.". Minahan tietysti tottelin, vaikka eivat ne ole piipanneet aiemminkaan.

Olin vissiin niin hamara tyyppi, silla vaikka otin jarkkarin laukusta pois, niin piti luetella viela kassin sisaltoa. Nooh, ongelmia ei ollut, joten eipa tassa erikoisempaa. Charles de Gaullella nayttaa olevan paljon vakea, liekko ollut jotain urheilukilpailuja? Osalla nayttaa olevan maaedustaja vaatteita. Ja sotilaita taallakin riittaa, tosin ovat ilmeisesti lahdossa johonkin, ainakin vaikutti silta.

Mutta semmoista, pieni hujaus ja sita oltaisiin Suomen kamaralla!

Pariisi, päivä 2

Siinähän se viimeinen päivä Pariisissa hujahti shoppailessa.

Ensin käveleskelin Louvrelta Champs Elysee:lle ja kun sieltä ei mitään mielenkiintoista löytynyt ranskalaisia sotilaita lukuunottamatta (vissiin olivat aseita ulkoiluttamassa, kun käveliskelivät puistossa viuhkana n. 10m metrin välein toisistaan, mutta eivät pysäyttäneet meikäläistä, vaikka kävelin linjan läpi) muuta kuin Disney Shop (tosi kallis) ja pari pientä "tuliaisputiikkia", niin nappasin Louvrelta metron Boulevard Haussmannille.

Sieltä löytyi tutumpaakin liikettä, sillä ensimmäisenä tunnelista noustaessa tervehti H&M. Ohitin kuitenkin sen ja tsuikkasin Galleries Lafaytte:lle. Huh, mikä paikka! Hugo Boss, Armani, Dior... - you name it! Farkku osastolle ei ollut mahtunut perinteiset Levikset, vaan siellä kökötti Armani Jeans.

Sieltä löysin lopultakin lastenosastolta systerin penskalle lupaamani Bakuganin ( jotenkin noin vissiin kirjoitetaan). Olisihan siellä ollut vaikka mitä ja kävi mielessä, että miksi moista valikoimaa ei ollut, kun minä olin pieni? No, lähinnä minua kyllä kiinnosti alkuperäinen mahjong (ei siis se versio, jossa klikkaillaan tiilejä) ja olisin varmaan ostanutkin hinnasta huolimatta, jos vain olisi mahtunut reppuun.

Koska Pariisiin tullessa meikäläisen matkakassasta oli vielä puolet jäljellä, korjasin asian Lafaytte:llä. Kun tuolle nuoremmalle systerille on hankala ostaa tuliaisia, jotka kelpaisi hänelle, niin poikkesin sitten Guessin standille. Jos ei nyt kelpaa, niin varmasti ainakin muita ottajia tälle tuliaiselle on (annan vaikka serkulle).

Sitten jo käppäilin majoitukseen tuomaan tavarat ja pitäisi vielä etsiä jotain pientä purtavaa. Huomenna olisi tarkoitus lähteä aikaisin aamusta liikkeelle, ja suuntahan on Charles de Gaulle. Huomenna tähän aikaan olen näillä näkymin jo Suomessa.


- Posted using BlogPress from my iPhone

Pariisi, päivä 1

Aamu meni meikäläisen "nerokkaan" idean toteuttamiseen, eli kävin läheisessä itsepalvelupesulassa pesemässä college-takkini. Oli aika... vinha kokemus. Kuvittelin kaiken menneen niin kuin käsikirjoissa, kun lykkäsi vaatteen koneeseen ja rahaa masinaan. Mutten ollut ajatellut takin painoa. Kone linkosi sen kuin olisi ollut alle 3,5kg pyykkiä koneessa (kuten olikin), joten voitte kuvitella lopputuloksen.

Pesulasta pystyi jäljestämään vesivanan hostellille asti ja se huone, joka tulvii, on minun majapaikkana. No, kunhan nyt edes kuivaisi lentopäivään mennessä!

Sääselostus näyttäisi, että täällä olisi yhtä lämmintä (tai jopa lämpimämpää) kuin Cornwallissa, mutta en kyllä allekirjoita sitä! Ensimmäistä kertaa tälle reissua piti ottaa pitkähihainen poolo käyttöön. Okei, välillä paistaa aurinko, että ei se nyt hullumpi keli ole. Mutta muuta tästä päivästä?

Ei erikoisempia. Kun sain vaatehomman kondikseen, hurautin metrolla Louvren pihamaalle ja suunnistin siitä puistoon. Siellä istuskelin nurmikolla, söin lähikahviosta ostettua täytettyä patonkia ja ihmettelin maailmanmenoa.

Hyvä tarkoitus oli kävellä Avenue des Champs-Élysées:lle, mutta olin erehdyksissäni pistänyt aamusella halpissandaalit jalkaan ja ny ne sanoi, että 'ehei, ei mihinkään'. Pitääkin muistaa jättää läpsyttimet huomenna pois kyytistä, mitäpä niitä enää raahaa matkassa.

Huomenna keskityn luultavasti ostamaan tuliaisia -onneksi ei mahdu paljon mitään- ja jos tosiaan on huono keli, niin poikkean kyselemään Mona Lisan kuulumisia.

Mitä, mitä? Jokos se meikäläisen lento kolkuttelee ovella? Tuntuupa oudolta palata Suomeen. Kai siellä on jo kadut sulia?

Niin joo, pakollinen foto:



- Posted using BlogPress from my iPhone

Lontoosta Pariisiin

Junalla 300km/h vauhtia ja selkä menosuuntaan päin? Not good.
Ei sitten ollenkaan. En ymmärrä, miten ihmiset kertovat tarinoita lentokoneessa "lukkoon" menevistä korvista, mutta ei halaistua sanaakaan junasta?

Mikään lento ei ole vielä vienyt Eurostarin ykköspaikkaa listalta "en haluaisi kokea uudelleen". No, okei, kyydin laatu oli odotettavissa aiemman kokemuksen ansiosta, mutta ei se sitä yhtään helpommaksi tehnyt, vaikka parhaani mukaan yritin pitää silmät kiinni.

Huone ja peti löydetty, tänään ei sen kummempia ehdi tekemäänkään. Jos sitä vielä löytäisi jotain syömistä ja alkaisi pikkuhiljaa totuttelemaan käyttämään taas euroa.

Taakse jäi Iso-Britannia, yksi tunti katosi päivän aikana (joutuu heräämään tunnin aiemmin kuin briteissä) ja juuri kun Merimieskirkon talonmiehestä alkoi tulla kohtuullinen puuronkeittäjä!

Aamulla uusi ilma ja uudet kujeet.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Lontoo, päivä 2

Tänään oli ihmisiä taas liikkeellä ja maanalaiset täynnä, koska 5 linjassa tehtiin ratatöitä. Sitähän en tiennyt, kun hyppäsin aamulla tube:en ja jouduinkin palaamaan takaisin: eilen toiminut varayhteys oli pois käytöstä. Kuten minun käyttämä päälinjakin.

Löysin kuitenkin itseni Victoria&Albert museolle ja kerran se oli ilmainen, niin kävin sitten siellä kiertelemässä. Aika moni meikäläistä kiinnostanut paikka oli "työn alla" ja suljettu, mutta kyllä siellä jotain seurattavaa löytyi.

Sen jälkeen meninkin vähäksi aikaa istuskelemaan Green Parkiin, ennen kuin oli aika lähteä takaisin.

No, koska oli vielä lämmintä ja aurinkoista, niin hain majapaikasta muistiinpanovälineet ja menin vähäksi aikaa vielä lähipuistoon, jossa muut olivat ajattelleet samaa. Lukijoita, koiranulkoiluttajia ja lapsiperheitä riitti.

Huomenna onkin sitten tämän reissun viimeinen junapäivä, toivottavasti on luvannut Pariisiin kohtuullista keliä (ilmeisesti ainakin yhdelle päivää kaatosadetta). Eli Iso-Britannia alkaa olla pulkassa ja aika vaihtaa maisemaa!

- Posted using BlogPress from my iPhone

Lontoo, päivä 1

Meikäläisen pasmat meni päivän ohjelmasta sekaisin heti aamusta.

Elikkäs kävin ennen aamupalaa käveleskelemässä reippaan tunteroisen läheisessä puistossa. Olo oli mitä mainioin, kun hipsin nälkäisenä aamupalalle.

Siellä pappi totesi tyynen rauhallisesti, että "jos olet menossa kaupungille, niin muista pitää huoli, ettet joudu poliisin ja mellakoitsijoiden väliin.". Olipa mennä ruisleipä henkeen. Lähdin kuitenkin etsimään postia.

No, kun pitkän metroseikkailun jälkeen pääsin lopultakin postitoimistolle (linja, jota yleensä käytän, oli pois käytöstä), ajattelin lähteä Hyde Parkiin kävelylle. Näin mielenosoittajia jonkin verran mm. Eustonin kohdalla vaihtaessani metrolinjaa.

Hyde Park oli ISO virhe. Tai jäin pois Green Parkilla vilkaistakseni Buckinham Palacea. Silloin en vielä ihmetellyt ihmismäärää (paljon turisteja ja poliiseja) mutta kun lähdin kävelemään St James Park:ia pitkin, selvisi nopeasti, että Lontoo oli tukossa. Papin arvio 100000 ihmisestä piti luultavasti paikkansa. Mielenosoittajat täyttivät kadut, jos ei niihin kompuroinut niin sitten sai tuimia katseita poliiseilta, ratsupoliiseilta, järjestysmiehiltä, hevosvartiolta ja koirapartioilta. 2 helikopteria seurasi tilannetta ilmasta ja näin jopa saksalaisen sotilaan (ei aavistustakaan, mitä se teki Lontoossa). Kävin sitten vilkaisemassa ihan Hyde Parkiakin, mutta siellä oli vielä enemmän ihmisiä, joten tsuikkasin St Pancrasille tulostamaan maanantain junalipun.

Eli tämä päivä on aika varmasti tässä. Lontoossa on liikkeellä niin paljon ihmisiä, että taitaa olla parempi lähteä majapaikkaan seuraamaan viulu- ja pianokonserttia ja toivoa huomiselle parempaa päivää.

Anteeksi taas huonoa kuvanlaatua:

Lontoo!

Reipas 5h junassa istumista ja jätin Cornwallin taakseni.
Oli junakin vielä mukavasti vähän myöhässä, oikein helli loppu tunnit perslihaksia. Hyvästi Cornwall ja kokin ruoat! Fish&chips oli eilen todella erinomaista ja aamupala oli samaa sarjaa. Ainakaan siellä ei ehtinyt nälkä yllättää!

Mutta elämä hymyilee taas, takana on nimittäin myös kupillinen aitoa Juhla Mokkaa. Eli kävin heittämässä kassini Lontoon suomalaiseen merimieskirkkoon. Yllätys oli, että oven avaajana ei ollut pappi vaan tuttu naama viime Lontoon reissulta -tuttu niin minulle kuin isosiskollekin (arvaatko kuka? Vinkki: savolainen).

Tänään on ilmeisesti minulle tulossa huonekavereita, mukava päästä puhumaan vähän suomea, vaikka hyvin olen tullut muidenkin kans toimeen ja muut ovat ymmärtäneet meikäläisen heikkoa englantia.

Nyt olen St. Pancrasilla, ainoa täältä tuntemani ilmainen wi-fi. Tarkoitus on suunnata ajatukset jo Ranskaan -pitäisi ottaa selvää, miten Versaillesiin pääsee kätevimmin.

Lontoo ei ole meikäläisen lempipaikkoja, mutta kummasti täältä itsensä aina löytää. Ja nyt olisi tarkoitus viihtyä maanantai aamuun asti. Ohjelmaa kyllä löytyy: ehkä käyn tsekkaamassa jonkun museon, tai jos on hyvä ilma niin menen palloilemaan Hyde Parkiin (en siis kirjaimellisesti). Lisäksi kirkolla tuntui olevan viikonloppuna ohjelmaa, lasten teatteria (no ehkä en), piano- & viulukonsertti, taisi olla pari kitaristiakin ja ja...

Huomiseksi on luvannut "vain" kymmentä astetta lämmintä, tänään on vissiin suurinpiirtein 17 (niin joo, plussaa tietenkin).

Mutta kerronpa näin lopuksi vähän Lontoon hinnoista. Suomen Merimieskirkko on Lontoon hinnoissa edullinen majoitus kunnollisella aamupalalla. Kuitenkin Penzancen majoitus erinomaisine aamupaloineen (joko olen kertonut, että oli erinomainen kokki?), tuli maksamaan melkein 40£ vähemmän. Ja kummassakin varasin majoituksen 3 yöksi.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Penzance, päivä 2

Tänään taas oli upea t-paita keli ja totesin, että turhankin upea hukattavaksi linja-autossa. Oli ensin tarkoitus käydä Tintagelissa, mutta jäinkin sitten Penzanceen. Pidin "järkkäri vapaa päivän", eli paljon vähemmän kantamista.

Aamupalan jälkeen hipsin sitten kylille ja kävin shoppailemassa postikortteja ja itselle halpis sandaalit. Meinaa alkaa jalat hautumaan vaelluskengissä... Loppu aamupäivästä meni paikallisen jätskipaikan etsimiseen ja kävin lopultakin maistamassa paikallista jäätelöä. Ai, että oli hyvää! Tosin oli se työn takana, monta jätskipaikkaa löytyi, mutta kaikissa oli lappu luukulla (lounastauko)...

No, kun massu oli taas täynnä, niin kävelin rannikkoa pitkin, kunnes löysin soppelin puiston. Siellä keikahdin yhdelle penkille kirjoittamaan postikortteja ja lukemaan. Siinähän se aika rattoisasti meni.

Vielä kun kokki olisi tehnyt jotain hyvää ruokaa tälle päivää, niin kaikki olisi mainiosti (eilen tosi loistavaa pasta bolognesea).

Nyt suihkuun!


- Posted using BlogPress from my iPhone

Land's End

No niin, tuhdin aamupalan jälkeen nappasin bussin pakolliselle nähtävyydelle, Land's End:lle.

No, jos puhutaan ensin paikallisesta aamupalasta. Kun eilen saatiin sovittua kellonaika aamupalalle (virallinen olisi ollut klo 7.30, koska yksi ryhmä oli tulossa klo 8, mutta minä tulin sitten vähän ennen kahdeksaa), näytti kokki ottaneen omalle tunnolleen, että saan syötyä. Ensin uskalsin maistaa kupillisen kahvia (ehdottomasti teetä huomenna) ja syödä joghurttia ennen kuin lämmin ateria oli valmis. Siinä alkoi "ryhmäläisiä" valua paikalle, mutta heti kun lämmin ateria oli valmis, viittoi kokki meikäläisen ekaksi jonoon ja antoi lautasellisen pekonia, makkaraa, munakokkelia ja jotain paistetun perunan tyylistä (perunasta tehty vähän kuin pihvin näköinen juttu ja käytetty pannulla saamassa väriä). Toiselle lautaselle sitten pinosin paahtoleipää ja croisantin. Tarjolla olisi ollut hedelmiä ynnä muitakin vielä, mutten yksinkertaisesti jaksanut syödä enempää.

Mutta Land's End! Tunnissa hurautin tälle luonnon nähtävyydelle ja kun nyt ei ole vielä kesäkausi alkanut, ei siellä ollut kovin moni paikka auki. Lähdin sitten käveleskelemään coast pathia pitkin ja ihailin mahtavia maisemia. En itse ole mikään veden ystävä, eli jos tykkää merimaisemista ja valkoisista hiekkarannoista, on Cornwallin länsiosa loistava käynti paikka. Eli kerrassaan upea paikka ja minäkin viihdyin, mitä nyt välillä vettä kohtaan tuntemani ahdistus kävi mielessä, kun oikein pitkään katselin kallion reunalta meren syvyyksiin.
Miekkavalaita, haita ja hylkeitä ei näkynyt, mutta kaniineja, fasaaneja ja turisteja senkin edestä.

Nyt vielä jos tälle päivää löytäisi aitoa Cornwall:n jäätelöä. Ja hei, pitihän minun mainita säästäkin! Oikein komea auringonpaiste ja olisi ollut t-paita keli, jos vain ei olisi tuullut niin kovasti (no, meren rannalla olin päivän, niin oli odotettavissa).

Kokeillaanpa, onnistunko lisäämään Ipodilla ottamaa kuvaa:

Penzance, Cornwall

Jos nyt pitäisi kuvailla paikkaa yhdellä sanalla, se olisi: satamakaupunki. Ensin alkoi epäilyttää koko homma, kun mitä lähemmäs länttä pääsin (siis Lontoosta länteen päin), sitä pienemmäksi asemat kävivät.

Ensimmäisenä junasta hypättyä näin vain rannan, jossa oli pitkälle toista sataa purjevenettä ja ajattelin "tässäkö tämä olikin?", lokkien nauraessa taustalla tyhmyyttäni. Ajatukset saivat kuitenkin uuden suunnan, kun löysin pääkadulle ja huomasin täällä olevan yllättävän paljon elämää... tosin ei vissiin yhtiäkään liikennevaloja.

No majapaikka olisi ehkä tietenkin voinut olla lähempänä, ainakin sitä tuli manailtua, kun 25 minuutin jälkeen raahauduin viimeisen mäennyppylän päälle, jossa hostelli sijaitsi. Kumma homma, melkein kaikki majapaikat ovat sijainneet jonkun kukkulan päällä..

Paikka vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, täällä vissiin ainakin tapellaan paljon, kun oikeustaloja on tuhottomasti ja lisäksi on air rescue, sea rescue, poliiseja, ja ja... Ja aika monen "infirmary" paikankin ohi tuli käveltyä.

Mutta takaisin astialle? Eli tosiaan "säästin" yhden yön majoituksen (oikeasti en tiennyt, että Edinburghista on suora yhteys Penzanceen), kun hurautin junalla Edinburghiin, siitä ilmainen paikkalippu Caledonian Sleeperiin ja London Eustonille, London Paddingtonilta sitten pikajuna Penzanceen. Matkaan lähdin maanantaina klo 11.40 ja perillä olin tiistaina klo 15.12. Puuh, olipa reissu! Tuli melkein mieleen meikäläisen viime vuoden junamaratoni Edinburghista Firenzeen, muttei onneksi lähellekään.

Mutta nyt hyvin ansaittuun suihkuun ja jos sitä heittäytyisi pitkälleen vähäksi aikaa. Aamuksi lupasi kokki pyöräyttää meikäläiselle jonkinlaisen aamupalan. Jos sitä sen jälkeen löytäisi jonkun Land's Endille menevän bussin ja kävisi tutkailemassa ympäristöä.

Pari venettä Penzancesta:


- Posted using BlogPress from my iPhone

Fort William päivä 2

Tänään? On tunnustettava, etten ole tehnyt mitään. Mukava pieni koko päivän kestävä vesisade tuntuu olevan paikallisen säätiedotuksen mukaan "dry, but cloudy".

No, koska näin kävi niin kävin sitten ihmettelemässä "keskustaa" (kaikki kätevästi yhden kadun varrella). Ja koska on sunnuntai, jäi se melkeinpä melkästään ikkunaostospäiväksi.

FW:n pääkatu eroaa muista ainakin yhdellä tapaa: joka toinen kadulla oleva liike liittyi jotenkin vuorikiipeilyyn. Ja yleensä ottaen juuri nämä liikkeet olivatkin tänäänkin auki. Kävin sitten katsastamassa yhden (tai ehkä jopa kaksi) liikkeen ja siellä oli myynnissä niin vaatetuksesta kiipeilyköysiin. Kätevää, yhdestä liikkeestä olisin saanut kaiken Ben Nevisin valloitukseen säästä riippumatta (kuuntelin apupakkaajien viime hetken neuvoja ja tuulenpitävä takki jäi matkasta). Mutta en olisi mitenkään saanut raahattua moisia kamppeita Suomeen asti. Eli Ben Nevis jäi valloittamatta, ja kadun sitä syvästi.

No, koska tänään ei ole mitään erikoisempaa kerrottavaa, niin... paikalliset suihkut ovat mainitsemisen arvoisia -ja tässä vaiheessa niistä voisi kertoakin, jotta teksti näyttäisi pitemmältä.

Iso-Britanniassa (ja miksei muuallakin) tosiaan kannattaa aina varata uudessa paikassa hiukan ylimääräistä aikaa ensimmäiseen suihkussa käyntiin. Koskaan ei tiedä, mitä on vastassa. Meikäläinen tosin sai kulutettua ylimääräistä aikaa, vaikka suihku oli tuttu -ja tämä siis tapahtui Edinburghissa.

Menin siis aamulla tyytyväisenä suihkuun, kuten muinakin aamuina olin tehnyt. Loikkasin suihkukoppiin ja painoin "power" nappia. No kaiken tieteen lakien mukaanhan olisi pitänyt alkaa tulemaan vettä. Noup, ei tullut tippaakaan. Painelin nappia useampaan otteeseen: nopeasti, voimalla, hitaasti.. ei inahdustakaan.

Siinä vaiheessa aloin jo tutkimaan ympäristöä ja etsin kaikennäköisiä nappeja, jotka voisi jotenkin liittyä asiaan. Ei mitään. Kipusin kopistakin ulos ja tutkin vessan: ja lopulta meikäläisen päässä välähti ajatus, entä jos...? Naru, joka roikkui vessan oven luona, jonka luulin jotenkin liittyvän ilmastointiin...? Nykäisin narusta, kattoon tuli teksti "on" ja suihku hyrskähti iloisena päälle! En kyllä tunnusta, kauan etsintätehtävä kesti.

En ole vieläkään ymmärtänyt tätä Britannian systeemiä, että kylmä ja kuuma vesi tulee eri hanoista. Varsinkin kun allas on iso ja hanat pienet, ethän voi kuitenkaan käyttää kuin yhtä hanaa kerrallaan, pitääkö käsiä uittaa vuoronperään kummankin hanan alla? No, tämä siis oli johdanto Fort Williamin suihkuun. Täällä on toivomus, ettei olla 5min pitempään suihkussa, jotta lämmintä vettä riittää kaikille. Nooo, meikäläisellä se viis minsaa melkein menee siihen, että saa siedettävän lämpöistä vettä. Seinässä kaksi vipua, jota pyörittää ja aina niitä tulee pyöritettyä väärässä suhteessa. Joko liian kylmää tai kuumaa. Eli jotain positiivista Suomessakin!


- Posted using BlogPress from my iPhone

Fort William

Täksi päiväksi oli luvannut "puolipilvistä" ja suunnittelin jo vuoren valloitusta, mutta alkoikin ripsimään vettä. Joten muutin taas kerran suunnitelmia, koska olen sen verran mukavuuden haluinen.

Kävin käveleskelemässä ympäristössä ja huomaamatta eksyin Great Glen Waylle. Sitä oli hauska kävellä, mahtavat maisemat ja mikä sen mukavampaa, kun jollain pellolla tulee vastaan paikallinen lammaskoiransa kanssa ja huikkaa skottilaisittain murtaen "morrrning"? Eli reitti oli koiranomistajien suosiossa, koska täällähän kaikki pellot yms aidataan, niin siellähän oli 2 "koira-aitausta" valmiina -vaikkakin niiden koko oli huomattavasti isompi kuin Suomessa. Jossain välissä eksytin reitin, mutta koska alkoi arska aina välillä näyttämään naamaansa ja sade loppui, niin käännyin takaisin ja lähdin etsimään uusia reittejä.

Iltapäivästä löysin aivan vahingossa Ben Nevisille menevän reitin. Tiesin kyllä, että en mitenkään ehtisi kiivetä huipulle asti, joten käveleskelin vähän matkaa. Se tuli vahvistettua, että on Skotlannissa upeat maisemat! Harmittaa oikeastaan, etten lähtenyt aamulla kipuamaan, vaikka vettä satoikin. Oli myöhemmin niin loistava keli, aurinko paistoi lämpimästi (tosin oli kova tuuli).

Alas tullessa sitten heräsi taas ajatus West Highland Way:n kävelemisestä (tulikohan se noin?) ja luulenkin nähneeni eilen junasta pari likkaa, jotka sitä olivat taaplaamassa. Sehän on muistaakseni 6-7 vuorokauden kävelyreitti. En ole koskaan ollut vaeltamassa, vaikka intoa on ollut senkin edestä -ja tuossa olisi hyvä reittikin!

Mutta tämän reissun Skotlanti-osuus alkaa olla pikkuhiljaa pulkassa, vaikka olisin voinut olla pitempäänkin. No ei se nyt aivan ohi ole -huominen vielä ja ylihuominen on sitten matkustuspäivä- mutta nähtävää tänne vielä jää.

Se vielä, että Fort William ja varsinkin Great Glen Way muistuttivat minua, miksi oikeastaan ulkomaille lähdinkin. Eli unohtamaan työasiat kokonaan ja nimenomaan hellittämään tahtia. Se neuvo kyllä unohtui Ben Nevisillä (siis vauhdin hillitseminen), mutta aamupäivästä muistin rauhakseen käveleskellä ja kerätä ajatuksia.

Tuohan olisi nyt nimenomaan tärkeää, kun Arthur's Seatin valloituksen jälkeen iski penikkatauti jalkoihin ja aamu oli aika tuskaa, ennen kuin sai jalat pelaamaan.

Ben Nevis Mountain Track:ltä otettu Ipodilla, eli laatu heikko:




- Posted using BlogPress from my iPhone

Ensi silmäys Fort Williamiin

Kaikki tietää sen tunteen, kun menee johonkin kaupunkiin ja yhtäkkiä huomaa, että kylällä on ainoastaan yhdet liikennevalot. Fort William on täsmälleen sen kokoinen kylä. Kaupassa kaikki tuntevat toisensa ja niin edelleen. Täällä on rauhallinen tunnelma, vaikkakin ulkopaikkakuntalaisia riittää.

Vissiin täällä on joku isompikin koulu, koska australialainen huonetoverini kertoi, että naapurihuoneessa asuu joko suomalainen tai ruotsalainen, joka on täällä ilmeisesti opiskelemassa.

Huomenna selviää, että pääsenkö ihailemaan Ben Nevisiltä ympäristöä vai käynkö vain kävelemässä vähän matkaa West Highland Way:tä. Tosiaan tuo kiipeäminen on täysin kiinni säästä.

Mutta tosiaan takaisin kylään. Olisi äkkiä voinut kuvitella olevansa jossain Suomen pikku kylässä, mutta maisemat täällä on mahtavat ja kaupassa näytti maitohyllyssä olevan vuohen maitoakin tarjolla. Sen olen jo huomannut, että "100% scottish milk" on rasvaista, ehkäpä jopa rasvaisempaa kuin suomalainen täysmaito. Lasillinen kitaan ja jaksaa taapertaa koko päivän!

Odotin muuten näkeväni junan ikkunasta ylämaan karjaa. No eihän täällä ole näkynyt kuin lampaita ja peuroja. No yhden shiren pongasin kans, mutta ei sen kummempaa. Nyt kun on päivän istunut junassa, niin voisi syödä ja lepäillä.


Huomenna sitten tarkemmin tutkimaan Fort Williamia ja toivottavasti Ben Nevisiä.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Edinburgh, päivä kaksi

Meikäläisen suunnitelmat vaihtelevat kuin Skotlannin sää. No, lähinnä ne suunnitelmat perustuvatkin hyvään keliin...

No, aamulla oli sumuista, kun mutustelin marmeladilla siveltyä paahtoleipää ja mietin samalla päivän suunnitelmia. Mutta kun kävin nappaamassa kaakaon ja juna-aikataulut asemalta, muuttui suunnitelmat heti. Oli nimittäin alkanut satamaan. Onnittelin salaa mielessäni itseäni, ettei tarttenut lähteä Arthur's Seatille.

Kävin sitten hakemassa postipakettilaatikon ja pakkasin siihen omia turhaksi käyneitä tavaroita (matkalla ostettua lukemista) ja pari matkamuistoa. Vein paketin sitten pääpostiin ja yllättäen se sattui olemaan paikallisessa ostoskeskuksessa, joten vältelläkseni vesisadetta, kävin kauppoja ihmettelemässä.

Eroaa se aika lailla Forumista. Siellä oli yksikin liike nimeltä "Appyfeet" ja siellä ihmiset tunkivat jalkansa akvaarioon! Sitten naiset kiljahtelivat, kun kalat alkoivat herkkuaterialle. Kävi mielessä kokeilla itsekin, mutta totesin ettei meikäläisen lompakko olisi kestänyt sitä. Mitä jos koko akvaariollinen kaloja olisi saanut ruokamyrkytyksen, jos olisin tunkenut hikiset jalkani siihen? Varmasti olisin joutunut maksamaan ne pirskatin elukat.

Ihmeteltyä kaloja tarpeeksi, huomasin Skotlannin sään taas muuttuneen. Paistoikin aurinko! Tietenkin tuli ohjelman muutos ja hilpasinkin suorinta reittiä hostellille, säkkipillin äänen saattelemana. Ensimmäistä kertaa näin paikallisen pillipiiparin ihan livenä (Suomessa oli kerran kans, mutta vaikka näytti skotilta, taisi ollakin saksalainen).

Ja koska kaduin aikaisempia ajatuksiani kävelylenkistä, niin päätin sittenkin kävellä Salisbury Cragsien kautta. Siellä erehdyin seuraamaan paikallista, jonka avulla löysin uuden reitin ylös. Tosin siinä vaiheessa en kiitellyt arvon herraa, kun kiipesin hankalimman paikan yli. Touhu alkoi muistuttaa aivan vuorikiipeilyä ja meinasin jo heittää koko homman pois -jos olisin uskaltanut katsoa alas. Yksi kengän lipsahdus ja olisi ollut ainakin murtuneita luita. Ja reitti alkoi viattomasti kiviportaina...

No, koska aurinko vieläkin paistoi vuoren valloituksen jälkeen, kävelin taas Holyrood Parkin ympäri. Ja siinä päästäänkin eiliseen -joku ehkä muistaakin, mitä viime vuonna kirjoitin Holyrood Palacesta? Että se on suljettu, kun kuningatar on siellä? Eli kyseinen rakennus vahvisti eiliset epäilyni. Kuningatar on vieläkin kaupungissa, koska palatsi oli suljettu. Palatsin pihalla näin vilauksen kahdesta nuoresta pariskunnasta, toinen likoista näytti eiliseltä "tytöltä". En kyllä tiedä, ketä oli. Juuri kun tulin paikalle, oli vissiin kuningatar ehtinyt mennä sisälle, kun kameroiden kanssa seisonut porukka hajaantui.

Mutta semmoista tänään ja huomenna lähdetään uuteen suuntaan. Eli seuraava pysäkki on sitten Fort William, jossa Ben Nevis odottaa kärsivällisenä kiipeilijöitä. Niin ja Ipodilla otettuja kuvia voi seurata meikäläisen naamakirjasta. Tänne lisään kameralla otettuja kuvia sitten matkan jälkeen.


- Posted using BlogPress from my iPhone

Edinburgh!

Ensimmäinen päivä on suurimmaksi osaksi koluttu jo läpi, vaikka aikaa vielä on tehdä kaikennäköistä. Pieni suunnitelma olisi kipaista Edinburghin dungeonissa, mutta sen näkee myöhemmin.

Lähdin sitten aamusella käymään kaupungilla, etsimään postimerkkejä ja seuraamaan säätä. Pitää varmaan huomenna etsiä postitoimisto, josta saa lähetettyä paketteja... Erehdyin nimittäin paikalliseen kirjakauppaan (ne postimerkit..!) ja sehän ei ollut hyvä idea laisinkaan. Noo, lisää kantamista...

Kun keli ei vieläkään näyttänyt selkenevän, niin käveleskelin linnalle ja piipahdin sisään. Ja eiköhän se arska näyttänyt naamansa! Mutta erikoiseksi tuon kelin teki se, että linna oli ainoa jossa paistoi aurinko. Sumukerros oli alempana, katutasolla.

Linnassa pisti silmään, että siellä oli poliiseja (niitä ei voinut olla huomaamatta, kun aika moni halusi kimppakuvan itsestään poliisin kanssa), mitä viimeksi ei ollut. Siinä vaiheessa minäkin jo aloin kummissani päätä raapimaan, kun paikalle tuli punaisissa asetakeissa jotain kaartilaisia. Ainakin yhdellä oli takissa kullanvärisiä köysiä ja ilmeisesti kauluksessa joku iso tähti tai aurinko tai joku sellainen. Lisäksi sinne tuli eräs nainen mustan auton kyytissä.

Sehän oli ilmeisesti ihan ite Lissu-täti, joka tuli esittelemään linnaa vieraille (en kyllä ole aivan varma, kun tuo näkö on mitä on). Epäilin vieraita ulkomaalaisiksi poliitikoiksi, koska parlamentin kohdalla näytti olevan tv-porukka. Lisäksi yhdessä autossa näytti olevan joku nuori tyttökin. No, en jäänyt sen enempää seuraamaan tilannetta, vaan lähdin viemään tuliaisostokset hostellille.

Koska aikaa vielä oli eikä kaupungilla jaksanut pyöriä, niin lähdin testaamaan, joskos aurinko paistaisi Arthur's Seatilla. Eihän se paistanut, vaan siellä sumu sakeni. Joten kiertelin Holyrood Parkia ja jätin Arthurin huomiselle. Toivottavasti silloin on selkeämpi ilma.

Tuossa käveleskellessä tuli mieleen, ettei Edinburgh olisi hassumpi paikka asua. Haastavat lenkkeilymaastot lähellä, ystävällistä väkeä ja hieno kaupunki. Suosittelen kyllä kaikkia vierailemaan täällä, on kyllä näkemisen arvoinen paikka.

Mutta näin lopuksi olisi hyvä kertoa tämän lomareissun tavoitteet: kiivetä Ben Nevisille, nähdä shire hevonen ja päästä sm5:sen kyytiin (älkää kysykö!). Kumma kyllä, 2 viimeistä on saavutettu. Kävi melkoinen tuuri, kun lähtöä edeltävänä viikonloppuna oli Horse Fair Helsingissä. Ja siellähän moinen jätti oli käyskentelemässä! Luulin kyllä oikeasti, että hevosen löytäminen olisi hankalinta koko matkassa... Eli tärkein, Ben Nevis selviää loppuviikosta. Jos on oikein huono keli tai paljon lunta maassa, niin kiipeäminen jää muuhun ajankohtaan.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Ensi silmäys Edinburghiin

Joskus suorastaan ihmettelen, että mikä meikäläisen jalkapohjia on saanut niin paljon kutisemaan, että on pitänyt alkaa ulkomailla laukkomaan. Eilen oli yksi näistä hetkistä. Siis siinä vaiheessa kyseinen ajatus vilahti mielessä, kun lentoemännät alkoivat keräämään naisilta korkkarit niihin pään yläpuolella oleviin laatikoihin. Aivan yllättäen.

No, ajatus lipsahti pois mielestä kun laskeutuminen alkoi ja pudottauduttiin pilvien alapuolelle: kyllä se öinen suurkaupunki on mahtava näky ilmasta! Valomeri siipien alla (ainakin toivottavasti on alapuolella) saa meikäläisen aina uudelleen ilmaan. Vaikka sen koneen puistattelun olisin jättänyt kokematta. Ilmeisesti aika kova tuuli.

Kaikesta hässäkästä huolimatta löysin majapaikkaan ja löysin punkankin. Tällä kertaa huonetoverina on ainakin yksi japanilainen, on tullut tänne opiskelemaan englantia.

Keli on sumuinen, joten pitää vähän miettiä päivän suunnitelmia. Nyt olisi hyvä aika käydä linnassa ja ihmettelemässä kaupunkia, jos ei sitten tuo sumu hälvene.

Huomasin muuten sellaisen asian, että kun kirjoitan tätä blogia ipodista, niin kirjoitusten kellon ajat näyttää mitä sattuu.

Lähtöpiste: Tampere

No niin, nyt reissu pääsee oikeasti alkamaankin! Erehdyin tosin katsomaan Edinburghin tämän hetkisen sään - ja kadun sitä. Olenko todella lähdössä auinkoisesta Tampereesta sateiseen Edinburghiin? Juu, kyllä olen. Onneksi oli huomiseksi luvannut parempaa keliä.

Eli tulin vähän aikaa sitten Tampereen rautatieasemalle. Tästä on tarkoitus jatkaa matkaa lentokentälle ja pyyhkäistä Skotlantiin. Lento on Edinburghissa puol yhdeltätoista (paikallista aikaa) ja sieltä nappaan bussin majoitukselle. Normaalisti olisin majoittunut lentokentällä, mutta hostelli sijaitsee aivan bussipysäkin vieressä ja tunnen reitin entuudestaan.

Mutta katsotaan, miten tämä lähtee etenemään! Jos huomenna on mukava keli niin kipaisen Arthur's Seatille ja yritän saada muutaman maisemakuvan. Testaan samalla vaelluskenkiä, jotka "epähuomiossa" tarttui jalkoihin, kun lähdin junalle. Tiedän, tiedän, ei saisi lainata toisten kenkiä. Mutta matkan yksi tarkoitus on kiivetä Ben Nevisille ja en tee sitä lenkkareilla. En ole omistanut vaelluskenkiä moneen vuoteen, joten tartuin tähän hetken päähänpistoon.

6 yötä lähtöön!

Tein "varaslähdön" reissun kanssa ja pyyhkäisin jo Suomessa vähän etelämmäksi. Eli tosiaan hoidan lähtöviikkoa edeltävän viikon ulkomaanreissulla olevien vanhempien koiraa. En tiedä pitäisikö huolestua, kun Helsinkiin viikoksi ottamia tavaroita oli enemmän, kuin ulkomaille lähtiessä. Eli jätän ylimääräiset kamppeet Hesaan reissun ajaksi.

No, niin tai näin, reissua ei ole kyllä ehtinyt lainkaan ajatella. Hoidokki koira viettää ens kuussa 16v synttäreitä ja pienten vaivojen takia kiikutin sen sitten elukkalääkäriin. Sääliksi kävi vanhusta, kun eläintenhoitaja ei tahtonut saada verikoetta vaan tökki neulalla (itse asiassa useammallakin) kuin ei olisi koskaan aiemmin sitä tehnyt. Eläinlääkäri taas pelkäsi tätä kuuroa ja puolisokeaa koiraa niin paljon, että koski koiraan pikaisesti vasta pois lähtiessä. Erikoista, ettei palpoinut ongelma-aluetta laisinkaan. Erittäin ala-arvoista kohtelua! No, lähtiessä jäi käteen terveen koiran paperit ja lähes 200€ lasku.

Jos ei sitten ongelmia koiran kanssa, niin sitten hiihdellään yöt pitkin kämppää. Erehdyin nimittäin lukemaan "Iron King" nimisen nuorten fantasiakirjan (aivan, nuorten kirjan). Siinä vaiheessa, kun 4v pikkupoika kertoo isosiskolleen pehmolelun olevan peloissaan ("What's Flobby scared of?", "The man in the closet."), olisi parasta sulkea kirja. Jep, minä en sitä tehnyt. Systeri kertoikin sitten kuulleensa ihme kahinaa pitkin yötä, aivan kuin joku olisi laahannut jalkoja pitkin kämppää -ja tunteella. Tunnustan kyllä heränneeni klo 1.52 jostain muualta, kuin väliaikaisesta sängystäni. Liekkö yrittänyt esittää sitä miestä kaapissa vai mitä, mutta... kyllä on väsyttänyt koko päivän!

Mutta itse asiaan, eli siihen reissuun. Fort Williamista on nyt varattu majoituspaikka. Eli suhautan jossain välissä junalla Edinburghista. Ja jos sääennustus pitää paikkaansa, niin Edinburghiin on taas luvattu mahtavia kelejä meikäläisen loman ajaksi *koputtaa puuta*. Tein nyt radikaali ratkaisun ja jätin 135mm putken pois matkasta, samoin jäi kamerajalusta (tosin vahingossa). Tarkoitus olisi keskittyä maisemakuvaukseen. Muuten tavaraa on taas minimaalisesti (...paitsi se Hesan kassi) ja ei ainakaan nyt ylity painorajat.