Joskus suorastaan ihmettelen, että mikä meikäläisen jalkapohjia on saanut niin paljon kutisemaan, että on pitänyt alkaa ulkomailla laukkomaan. Eilen oli yksi näistä hetkistä. Siis siinä vaiheessa kyseinen ajatus vilahti mielessä, kun lentoemännät alkoivat keräämään naisilta korkkarit niihin pään yläpuolella oleviin laatikoihin. Aivan yllättäen.
No, ajatus lipsahti pois mielestä kun laskeutuminen alkoi ja pudottauduttiin pilvien alapuolelle: kyllä se öinen suurkaupunki on mahtava näky ilmasta! Valomeri siipien alla (ainakin toivottavasti on alapuolella) saa meikäläisen aina uudelleen ilmaan. Vaikka sen koneen puistattelun olisin jättänyt kokematta. Ilmeisesti aika kova tuuli.
Kaikesta hässäkästä huolimatta löysin majapaikkaan ja löysin punkankin. Tällä kertaa huonetoverina on ainakin yksi japanilainen, on tullut tänne opiskelemaan englantia.
Keli on sumuinen, joten pitää vähän miettiä päivän suunnitelmia. Nyt olisi hyvä aika käydä linnassa ja ihmettelemässä kaupunkia, jos ei sitten tuo sumu hälvene.
Huomasin muuten sellaisen asian, että kun kirjoitan tätä blogia ipodista, niin kirjoitusten kellon ajat näyttää mitä sattuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
miks ihmeessä korkkarit kerättiin? outoa!
VastaaPoistapuhuitko japania sen tyypin kanssa? :)
mikä on sun suunnitelma matkalle?
laitathan kuvia jossain vaiheessa?
loistavaa että lähit taas, mäkin haluun. (Pitää miettiä sitä toteuttamista vielä iät ja ajat...)
kuvia kehiin vaan mahdollisimman pian! =)
VastaaPoistaNe korkkarit vissii viittasi mahdolliseen pakkolaskuun... Neuvottelivat yhden 7-vuotiaan ottamisesta syliin laskeutumisen ajaksi, mutta ei sitten tarttenut.
VastaaPoistaAion käydä Skotlannissa, Cornwallissa, Lontoossa ja Pariisissa.
Jännää.. Mua rupes hirvittään huominen lento. Muuten taidettiin viimeksi olla yhtä aikaa reissussa. Tätä kirjoittaessa tuli sellainen deja vu olo
VastaaPoista