Malaga, day 8 & 9

Sitä tuli vielä lähtöä edeltävänä iltana otettua vähän kuppia (sherryä ja valkoviiniä, ei hyvä yhdistelmä) saksalaisten kanssa ja keskusteltua rattoisasti suomalaisten ja saksalaisten eroista. Oikein mukava ilta. Pääsi kehumaan Suomen talvea. "Minus forty-seven? Can you even survive?". "No problem. When we had minus fifty-two, my sister was in army and sleeping in a tent.". "oh my god!". Illan aikana opin aika paljon käytännön asioita saksalaisista, joita et kuule koulussa. Ja yritin selittää, mitä kalakukko sisältää.

Seuraavana päivänä oli vähän huono olo makean sherryn jälkeen, mutta menin kuitenkin aamupalan jälkeen haikein mielin katsomaan hevosten satuloimista. Jamativo oli ilmeisesti saanut vapaapäivän ja Universal oli saanut itselleen uuden ratsastajan. Auttelin sitten oppaita avaamalla ja sulkemalla tarvittaessa hevosten ha'an porttia, kun toivat hevosia satulointipaikalle, sekä hevosten ruokkijaa, että sai ison (normaalia kaksi kertaa isommat) kottikärrykuorman heinää hakaan.

Kun muut lähtivät maastoon, oli vielä aikaa käydä tervehtimässä varsoja ja kyhnyttämässä harmaata emää, joka oli tykästynyt kaulan raaputtamiseen. Lopuksi tietenkin oli aika hyvästellä Luka & kumppanit. Siivooja nauraa hörötti, kun yritin rapsuttaa 3 espanjanvesikoiraa yhtä aikaa.

Siinä samalla näin varmaan tallin upeimman hevosen. 6 vuotias ori, jonka ristin yhdellä silmäyksellä Black Beautyksi. Vicky oli lähdössä juoksuttamaan sitä, mutta hänellä oli kuitenkin aikaa pysähtyä ja antaa ottaa pari kuvaa. Siis se oli upea!

Jos Peter muisti oikein, niin Jamativo oli vain 9 vuotias, joten toivottavasti ehdin vielä takaisin ja pääsen ratsastamaan uudelleen. Niin mitä? Jep, oli tarkoitus käydä uudelleen. Ehkä vähän muistuttaa ennen uutta käyntiä saksan alkeita, vaikka englannillakin pärjäsi. Saksalaiset ovat todella ystävällistä kansaa ja minulla oli upea viikko. Kaikki minun ryhmäläiset tulivat käsipäivää hyvästelemään ja se tuntui mukavalta.

Mutta itse olisin Jamativoa uskonut vanhemmaksi. Sillä nimittäin oli lehmän hermot! Ei pelännyt mitään, ei aidan takana (tai ilman aitaa) räksyttävät vahtikoirat saaneet edes päätä kääntymään. Jos joku koira tuli liian lähelle, antoi Jamativo niiden maistella kaviota vain puoleksi tosissaan. Kun taas oppaiden nuoret, koulutuksessa olevat hevoset saattoivat melkein hypätä jyrkänteeltä yhden muovipussin takia.

Mutta niin! Peter vei minut lentokentälle. Siellä oli pitkä odottelu ja aika nousta koneeseen. Espanjassa oli melkoinen myrsky ja konetta ravisteltiin voimakkaasti. Mutta oli tosi taitava lentäjä, laskeutumista tuskin huomasi! Ainoa ärsyttävä tekijä oli pikku penikka, joka potki penkkiä koko matkan -meinasin jo komentaa sitä, kerran lapsen vanhemmat eivät tehneet asialle mitään.

Helsingissä oltiin puolilta öin, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin heittäytyä läheiselle penkille nukkumaan. Nyt tässä aamukahvia olen ryypiskelemässä ja suunnittelen juna-asemalle lähtemistä.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Malaga, day 7

Tänään oli tosiaan aika lähteä "rantalomalle". Onni oli myötä, aurinko paistoi koko päivän!

Aamupala oli tuntia aiemmin ja heti sen jälkeen mentiin autoille. Nicole hyppäsi hevoskuljetusrekan rattiin ja me pakkauduttiin 9 hengen autoon ja lähdettiin ajamaan armeijan harjoitusaluetta kohti. Matka kesti noin parisen tuntia ja sen aikana nähtiin aika paljon Etelä-Espanjaa. Ajettiin kahdesta tietullista ja kuski ajoi kuin reikäpää, vaikka meillä oli ratsastusvermeiden traileri matkassa. Ja yksi käytännön vinkki: jos menet Espanjaan ajelemaan, kannattaa ottaa alle auto, jossa on korkea maavara! Sillä ne jotka ovat käyneet joskus Aavasaksalla, voivat kuvitella mielessään Aavasaksan mäen yhdistettynä venäläisten tiellä.

Mutta Nicole oli todellakin oikeassa laiskemmistakin hevosista. Jamativo oli virtaa täynnä, kun se tuli autosta ulos, eikä sitä tarvinut koko päivänä hoputtaa laisinkaan. Ratsastettiin armeijan alueelta lähikylään Tarifaan, jossa hevoset jätettiin rannan lähellä olevaan aitaukseen lepäämään sillä välin kun käytiin paikallisessa ravintolassa syömässä. Koska ravintoloitsijan mukaan annokset olivat isoja, otettiin aina annos puokkiin. Minä ja tulkki otettiin kalaa, joka muistaakseni oli jokin co- jotain. Pitää tarkastaa sanakirjasta. Meidän ja saksalaispariskunnan kalat käytettiin näytillä (että kelpaako ne meille) ja sitten lyötiin kaukaloon, upotettiin suolaan ja uuniin. Valmistuksen jälkeen meille tarjoiltiin tosi loistavaa kalaa kera perunoiden. Jälkkäriksi oli snapsit jotain alkoholipitoista. Maistui rusinalle. Rommia tai likööriä...? Pikku päissään sitten oli aika hakea ratsut. No ei vaeskaan, oli niin pienet lasilliset.

Mutta ruoan jälkeen oli aika ratsastaa takaisin ja ottaa viimeiset kuvat. Hevosilta varusteet pois ja autoon.

Mutta sitten yhdistelmään rantahiekka ja laukka! Se muuten ei ole mitään yksinkertaista hommaa. Koska hiekka on hyvin pehmeää ja hevonen kompastuu yllättävänkin helposti, oli meillä tiukat ohjeet ratsastamisesta. Ratsu piti pitää vesirajassa ja etsiä aina helpoin reitti hevoselle: varoa kiviä, upottavia kohtia jne. Oli yllättävän hankalaa hommaa, jos ei ratsu pitänyt vedestä. Aina välillä saattoi joku hevonen säpsähtää aallon lyömistä kivikkoon, vaahtopäitä jne.. ja sitten ratsastajaa vietiin. Useammin kuin kerran joku ratsu lähti kuin tykin suusta ammuttuna poispäin merestä. Onneksi olin valinnut rauhallisen ratsun.. Heh, pahin säpsyvistä hevosista oli Sapphiro. Ei tykännyt merestä laisinkaan, mutta kun mentiin juottamaan hevoset läheisestä vesikaukalosta..? Heh, se alkoi leikkimään vedellä. Työnsi turpansa kokonaan veteen ja alkoi läträämään vedellä kuin meitin koira.

Mutta oli kyllä todella mahtava lopetus reissulle! Huomenna varmasti harmittaa katsoa, kun muut nousevat aamulla taas ratsaille, kun taas minä jään katselemaan aamutoimia vierestä. Olisi ollut niin mukava käydä ratsastamassa vielä kierros - tai jopa kaksikin Jamativolla. Tai jopa Universalilla.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Malaga, day 6

Ei mitään erikoisuuksia, Jamativo odotti minua kiltisti talleilla ja lähdettiin taas matkaan. Tällä kertaa keneltäkään hevoselta ei jäänyt kenkää matkan varrelle. Harmitti vain vietävästi, kun aamupäivän viimeinen laukka oli Jamativon paras, mutta menetin jalustimen laukan aikana ja täytyi pysähtyä korjaamaan tilanne.

Aamupäivällä näin myös reissun ensimmäisen karjalauman. Ratsastettiin suoraan lauman läpi ja vähän jännältähän se tuntui. Eikä olisi muuten tehty sitä, mutta karjalaumalla oli paimen koiransa kanssa mukana ja mies viittoi vain tulemaan läpi. Ja tosiaan: täällä ei ole eläimille (vuohet, lehmät jne) aitauksia, tai jos on niin ovat kauan sitten kaatuneet. Vaan perinteiseen tapaan niillä on paimen matkassa ja yllätyksekseni en ole nähnyt yhtään bordercollieta tms. vaan kaikki ovat poikkeuksetta olleet saksanpaimenkoiria tai risteytyksiä. Niin ja olihan yhdessä vuorenrinteessä kans musta lehmä ja sen kanssa meinasi tulla polulla ahdasta, muttei onneksi ollut vihamielinen.

Lounaalla kuulin iloisen yllätyksen. Ratsatusreissuni päättyy rantaratsastukseen ja viimeiselle ratsastuspäivälleni saan Jamativon! Nyt tuuletuksia! Nicole kertoi, että vaikka hevonen on laiska laukkaamaan lähimaastossa, on ranta aivan eri asia. Kuulemma hevosista ei jää kuin pölypilvi kun lähdetään menemään - oli mikä tahansa hevonen kyseessä.

Ja uskon täysin sen. Koska sekä Jamativo, että iltapäivän ratsuni Universal, laukkaavat mielellään tasamaalla. Mutta heti kun otetaan peliin ylämäki ja kivinen, kova tie, jäävät molemmat jälkeen muista.

Mutta Universal! Tietää vain 3 askellajia: hidas käynti, ravi ja laukka. Hankala saada isoa, hyvin herkkää hevosta nopeampaan käyntiin, siirtyy niin herkästi raviin. Mutta viimeinen laukka oli tosi upea ja se on mahtavaa, kun laukkaat mutkaisella tiellä ja kaarteessa tuntuu kuin hevonen kaatuisi (mitä ei ole vielä tapahtunut). Okei, pitää olla tarkkana kun seisoo jalustimilla, että jos hevonen päättää yllättäen pysähtyä, muistat itsekin pysähtyä, ettet jatka matkaa ilman hevosta.

Huh! Siis olenko jo tosiaan reissuni päässä? Ohhoh, viikko on mennyt tosi nopeasti ja pitää kyllä kiittää myös saksalaisia, jotka ovat kiltisti yrittäneet keskustella kanssani englanniksi.

Heh, kun kerroin, etten ollut syönyt jotain paikallista ruokaa (oli päivän lounaana), johon liittyi vihreä salaatti ja (uppo?)paistetut kalarinkulat, kertoi yksi niiden oikean tavan syödä: salaatin päälle kuuluu puristaa sitruunasta mehu. Ihmettelinkin, että mitä virkaa viipaloiduilla sitruunoilla oli. Oli muuten tosi hyvää!

Huomenna on aikaisempi herätys, sillä menee aikaa pakata hevoset autoon ja ajaa rannalle. Satulat ja hackmoret ovat jo autossa odottamassa lähtöä. Jännittää vietävästi!

Ooh! Olen kokonaan unohtanut kertoa varsoista! Kolmen aikuisen kanssa on yhdessä karsinassa 7 varsaa. Olikohan niistä 3 vai 4 muita isompaa ja epäiltiin yhdessä "tulkin" kanssa, että ne on jo vieroitettu omasta emästä, mutta ovat liian pieniä menemään muiden kanssa samaan aitaukseen. Ja voi että ne ovat uteliaita! Menet vain hengailemaan "karsinan" (okei aitaus jossa on katto) portille ja vanhemmat varsat tulevat heti kerjäämään rapsutuksia ja kinastelevat keskenään, kenen vuoro siinä on olla. Yksi kimo(?) tamma tuo ihanan harmaan, valkoisella läsillä olevan pienen varsansa monesti portin luo ja antaa sitäkin paijata jonkin aikaa. Tietenkin pitää myös huomioida aikuistakin. Luultavasti harmaat varsat tulevat aikuisena olemaan kimoja ja ruskeat pysyvät ruskeana.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Malaga, day 5

Okei, tuttuun tapaan sain aamusta itselleni Jamativon. Ruunalla oli tänään virtaa ja laukka meni upeasti. Kivet ropisi naamaan ja kypärään edellä olevan hevosen kavioista. Jamativo oli yksinkertaisesti täydellinen. Aurinko helli meitä, paistoi täydellä terällä ja lämmintä oli yli 20 astetta. Oikea lomailukeli!

Ja ilmeisesti Atlantin ranta kutsuu meitä perjantaina. Huomenna tulee varmistus asiaan, sillä se riippuu täysin armeijasta, onko heillä silloin ammunnat. Mennään tosiaan armeijan alueelle ratsastamaan. Lisäksi eilen illalla sain selityksen aiempana yönä tapahtuneeseen herätykseen: ranchille oli tullut yön aikana lisäys lukumäärään. Minun huoneen parvekkeen alla on kahden tamman "karsina" ja toiselle oli syntynyt nätti pieni varsa.

Sitten pieni ilmoitusasia! Jouduin jopa laittamaan aurinkorasvaa lähtiessämme ratsastamaan, mitenkäs se olikaan se Suomen keli..hmmm?

Iltapäivällä sain sitten kerrankin katsella jopa miehiä nenänvartta pitkin alaspäin - sain alleni Universalin, tallin isoimman norsun. Okei, andalusialaiset eivät ole isoja hevosia, joten ei Universal ollut lähellekään shiren kokoa. Kokoonsa nähden Universal oli todella helppo käsitellä. Kerran pääsin kokeilemaan SM kultamitalisti esteponia ja Universalin herkkyys oli sen luokkaa. Ja minä luulin, että Jamativo oli kiva käsitellä. Ja kuten kaikilla, myös tällä jättiläisellä oli oma oikkunsa. Ei tykännyt yhtään muista hevosista. Eli piti pitää väliä muihin hevosiin ja varoittaa takana olevia, että pitävät välimatkaa. No sinänsä ei ollut hankalaa, koska Universal on aika hidas laukkaamaan, joten pysyttelin viimeisenä.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Malaga, day 4

Tuhdin aamupalan jälkeen (en ymmärrä, miksi paahtoleivän päälle laitetaan suklaalevitettä tai jotain sellaista) menin tallille odottelemaan hevosten jakoa ja pitelin oppaiden hevosia, kun he satuloivat niitä. Siellä ollessa yksi saksalainen (oli ilmeisesti tyttärensä kanssa liikkeellä ja kommentoi eilen ratsuni viehätystä puskiin) tuli käsipäivää hyvästelemään, olivat lähdössä kotiin.

Täällä on nyt ollut myös ranskalainen porukka saksalaisten lisäksi ja on saksalaisilla paljon enemmän käytöstapoja. Ranskalaiset kun ovat syömässä yhtä aikaa, ei pysty itse puhumaan mitään kun he ovat niin äänekkäitä. Lisäksi rankalaiset tuntuvat osaavansa kaiken. Tuhahtelevat, jos oppaat kertovat jotain ohjeita vaarallisista paikoista "we can ride", mutta jos oppaat jättävät kertomatta englanniksi vaikka kertovat saksaksi, kommentoivat ranskalaiset sitäkin. Lisäksi tuntuvat olevan turhankin paljon länkkärimielikuvassa: jokaisella on stetsonit päässä ja yhdellä miehellä on pitkä nahkatakki kuin Jonah Hexillä. Ainoa positiivinen ranskalainen oli yksi likka, joka lähti eilen. Hän kyseli aina, että oliko hauska lenkki, kenestä hevosesta pidin eniten jne mutta hän olikin yksin liikkeellä, muut ovat ryhmässä. Mutta tänään lähteneet isä ja tytär olivat hauskaa seuraa ja harmittaa, että lähtivät niin aikaisin.

Mutta asiaan! Jamativo odotti innokkaana lähtemistä ja kun nousin ruunan satulaan, kehui yksi oppaista, että eilen olin ratsastanut tosi hyvin. Heh, en tiedä mitä eroa siinä oli muihin päiviin verrattuna, mutta.. Thanks a lot. Jamativo oli aamupäivän aikana paljon mukavampi ratsastaa kuin aiemmin, se ei yrittänyt edes pysähtyä syömään mihinkään kuten aiemmin. Okei, laukatessa on vieläkin hyvin laiska, mutta annettakoon se anteeksi. Andalusialaiset, joilla me ratsastetaan, ovat aika... massiivisia. Oppaiden kevytrakenteiset ratsut tanssahtelevat hermostuneesti, joten kyllä pidän enemmän Jamativosta. Mutta sen käynti on hyvinkin erilaista kuin suomalaisella tuntihevosella. Heiluu puolelta toiselle hyvinkin voimakkaasti kuin laiva ja sen takia ilmeisesti ratsastustyylikin on "rento". Ei mitään "selkä suorana" käskyjä vaan mukaudutaan hevosen liikkeisiin. Tekee gutaa alaselälle, enkä olekaan kärsinyt selkävaivoista nyt laisinkaan.

Iltapäivällä sain yllätyksekseni eilisen päivän pikkuisen tamman, ja nyt selvisi nimikin: Mana. Kiipeilyssä ja käynnissä aika hidas, mutta laukka? Oi pojat. Vaikka jäin lähdössä jälkeen muista, kun väistin intervalliharjoituksia tekevää juoksijaryhmää, sai Mana siitä vain lisää kipinää. Kiidettiin kuin tuulispäät ja saatiin jopa muut kiinni ennen laukkaosuuden päättymistä. Jälkeen jäi vain Calina joka ei tahtonut laukata laisinkaan. "Tulkki" tuumi, että hankalin hevonen koko hänen täällä olo aikana. Nauroin, että ei se minullakaan halunnut laukata sen enempää. Huh, itse asiassa olin salaa tyytyväinen, ettei hevosen käytös johtunut täysin minun ratsastustyylistäni.

Iltapäivän ratsastus jouduttiin keskeyttämään tavallista aikaisemmin, kun yhdellä ratsulla putosi kenkä laukan aikana. Ja näillä hevosilla on tarkoituksella hokkikengät jaloissa - syyn näki hevosen kaviosta.


- Posted using BlogPress from my iPhone

Malaga, day 3

Aamupalan jälkeen oli taas aika hypätä satulaan ja karauttaa maastoon. Tällä kertaa sain saman hevosen kuin viimeksi. Ja pakko korjata ruunan nimi: blondin oikea nimi on Jamativo. Ei sen miehekkäämpi kuin aikaisempikaan, mutta...

Aamupäivällä oli lisää kalliokiipeilyä. Jamativo on ehkä laiska muihin hevosiin verrattuna, mutta lyömätön kun lähdetään kallioille taiteilemaan. Oli oikein mukava aamupäivä ratsastella ja käytiin yhden kukkulan päällä katselemassa merelle.

Ja sitten satulan mukavuuteen. Vaikka eilen vietin satulassa enemmän aikaa kuin koskaan aiemmin yhden päivän aikana, ei lihaksissa tuntunut missään. Joskus jo pelkästään yksi tunti englantilaisessa satulassa on saanut lihakset seuraavana päivänä aivan tukkoon, ettei kävelemisestä ole tullut mitään.

Lounaalla taivas pudotti vedet kuin sankosta kaatamalla, eikä haitannut yhtään: kun oli aika taas painua maastoon, ei satanut enää laisinkaan. Mutta koska hevoset oli märkiä sateen jäljiltä, pääsi ratsastajatkin harrastamaan liikuntaa. Eli ensitöikseen kävelytettiin hevoset lämpimäksi. Töppöstä toisen eteen ja tällä kertaa sain köyden päähän blondin pikkuleidin, joka osoittautua oivaksi ratsuksi. Koska oli tosiaan aikaisemmin tulossa pimeää kuin kesällä, "jouduttiin" laukkaamaan enemmän. Meikäläisen ratsu osoittautui oikeaksi laukkakoneeksi (päihitti isommat hevoset mennen tullen) joten ummistetaan silmät leidin omalle pikkuhuville. Kun hankalassa maastossa annettiin välimatkaa edellä olevalle ratsukolle, kääntyi polle poikittain polulla ja alkoi hieroa persettään puskiin. Takana oleva saksalainen oli tukehtua nauruun huikatessaan: "looks nice", viimeistä sanaa venyttäen. Oli pakko tuumia siihen: "And feels very good.". Mutta takaisin tuohon laukkaosuuteen. Siis USKOMATONTA. Huh! Oli tosi mahtavaa karauttaa vuoren rinnettä kiertävää "tietä" (kapeampi kuin autotie) pitkin tukka putkella ja nähdä samalla useamman kilometrin päässä meren risteilyaluksineen ja kaupungin sen rannalla. Damn, kun en ottanut kameraa sadeuhkan takia. Toivottavasti mennään uudelleen!

- Posted using BlogPress from my iPhone

Malaga, day 2

Niinhän siinä kävi, että ei ollut tarpeeksi osallistujia Zaharalle. Mutta ainakin ilmeisesti tulee kahden päivän hiekkarannalla ratsastaminen ja jotain muuta. Toivottavasti kuitenkin tutustutaan Kuninkaalliseen Ratsastuskouluun!

Aamulla ennen aamupalaa kävin hämärässä ihailemassa varsoja, joiden aitaus sijaitsee näppärästi minun parvekkeen vieressä. Aterian jälkeen käytiin laittamassa hevoset kuntoon ja saatiin opastus hackmoren laittamiseen (päitset ilman kuolaimia) ja satuloimiseen. Pikakurssi espanjalaiseen ratsastustyyliin ja off we go! Olo oli kuin cowboy:lla (tai cowgirlillä), kun karautettiin maastoon pitkillä jalustimilla ja ohjat yhdessä kädessä. Sain itselleni rauhallisen andalusialaisen tamman, joka mielellään kulki viimeisenä. Muuten oli erinomainen ratsu, mutta kesken tiukan mäkiosuuden päätti ratsu paljastaa ainoan pelkonsa: puista pudonneet lehdet, joita tuuli kuljetti maata pitkin. Ja sitten päästäänkin erikoisempaan osaan: laukka! Yleensä olen tottunut istumaan syvällä satulassa ja puristamaan pohkeet ratsuun kiinni. Nytpä pitikin nousta jalustimille seisomaan. Hankalaa hommaa, kun jalustimet ovat muutenkin niin pitkät. Työstetään asiaa.

Vaikka oma ratsu kuului "kiltteihin ja rauhallisiin", oli se unelma ratsastaa. Menohaluja riitti tarpeeksi, ilman että piti potkia hevosen kyljet mustelmille ja ohjaaminen oli tosi helppoa! Nämä tottelee apuja paljon paremmin kuin normaali tuntihevonen.

Vähän vajaan 4 tunnin ratsastuksen jälkeen palattiin tallille ja hevosten hoitamisen jälkeen syötiin lounas ja pidettiin 1,5h siesta ennen seuraavaa kertaa.

Lounaan jälkeen sain alleni blondin lihaskimpun, Jaminen (olisi saanut olla vähän miehekkäämpi nimi). Hyytyi viimeisellä laukkaosuudella muista, mutta oli todella mukava ratsastaa. Tällä kertaa keskityttiin tasapainoiluun ja taiteiltiin vaikeassa maastossa, jossa tuli välillä itselle hoettua "älä katso alas". Todella upeat maisemat ja mukava keli. Viimeiset pari kilometriä oli jännä ratsastaa, kun ehti tulla pimeää eikä minkäänlaisia valoja missään.

Malaga, day 1

Ensimmäinen päivä oli pelkkä matkustuspäivä. Tai sehän alkoi jo edellisenä iltana, kun hyppäsin yöjunaan.

Lento oli oikein miellyttävä, ehkä turhankin lämmin oli koneessa. Yllättävää, yleensä tilanne on päinvastoin. Lento kesti 4,5h ja matkan aikana näytettiin joku leffa (Owen Wilson näytti olevan pääosassa, mutta ei vaikuttanut mielenkiintoiselta). Oli oikein vakaa kyyti ja laskeutuminen huomattavasti parempi kuin viimeisimmällä Tampere-Lontoo välillä, joka hurautettiin kaksossiskon kanssa.

Malagan lentokenttä poikkesi aiiikalailla muista. Tulin siihen tulokseen, että Etelä-Euroopassa ei olla niin nöpönuukia virallisista jutuista kun muualla. En muista, missä olisin kävellyt suoraan baggage claimista lentokentän aulaan - ilman passin näyttämistä. No, itseasiassa junassa se on tapahtunut kahdesti - kun tulin Lontoosta Pariisiin (nimenomaan Pariisin päässä) ja Pariisi-Firenze välillä. Joku ehkä muistaa, kuinka tosin tuossa jälkimmäisessä tapauksessa konnari otti passin haltuun ja näytti sen rajavartioille minun puolestani.

Malagassa on 21 astetta lämmintä ja... aivan tarpeeksi. Huh, tuntuu t-paita liimautuvan ihoon kiinni, vaikka ei siitä kesästä nyt NIIN kauan ole.

Ja seuraava yllätys oli, että en tule luultavasti kuulemaan espanjaa muuta kuin lentokentällä. Tallilla nimittäin kaikki on saksalaisia! No pari asiakasta on ruotsalaisia, mutta...

Koska meikäläisen saksa on erittäin ruosteessa, niin yksi saksalainen, joka tuli samana päivänä, on ottanut omalle tunnolleen tulkkauksen. Okei, oppaat puhuu englantia, mutta lyöttäydyttiin tämän tulkin kanssa yhden saksalaisen pariskunnan seuraan ja kuultiin heiltä infoa paikasta. He puhuvat jonkin verran englantia, mutta ei paljoa - tosin nainen keskustelee englanniksi sen mitä pystyy. Mies tuntuu olevan aika huumoriveikko ja elekielestä saan yllättävän hyvin selvää.

P.S. Täälläkin näyttää tulevan aikaisin pimeää - säkkipimeä jo klo 19.00 paikallista aikaa. Se siitä rannalla löhöämisestä

- Posted using BlogPress from my iPhone

Etelän lämpöä

Lomaa kun näytti olevan jäljellä ja surffailin yksi päivä aivan väärillä sivuilla - löysin sivuston, josta oli mahdollista varata matkan Espanjaan - ja viettää siellä oleva aika hevosen selässä! Joten täällä sitä ollaan. Istun Helsinki-Vantaan lentokentällä matkalaukun kanssa ja odotan lennon lähtemistä Malagaan.

Se ero aikaisempiin reissuihin, että lento kestää pitempään ja pääsen tutustumaan "uuteen" lentoyhtiöön. Aiemmin olen lentänyt vain Ryanairilla ja Blue1:lla, nyt kuljen edestakaisen matkan Norwegianilla. 

Jännittää vietävästi! Vaikka sinänsä tämä matka on... "helpompi" kuin muut - tallilta tulee joku hakemaan minut lentokentältä (ja vie viikon päästä takaisin) ja ei tarvitse huolehtia laisinkaan ruoasta, matkaan sisältyy jopa 4 ateriaa päivässä! 

Ja vaikka ratsastetaan n. 5-6h päivässä, niin kotisivulla luvattiin, että on aikaa myös löhötä rannalla. Sitä en sitten tiedä, että salliiko kelit sen... Mutta kerron matkasta lisää heti kun saan kokemusta. Joko matkan aikana tai matkan jälkeen.

P.S. Taitaa lähinnä mennä jo Etelä-Eurooppa kategoriaan, mutta...


- Posted using BlogPress from my iPhone