Malaga, day 8 & 9

Sitä tuli vielä lähtöä edeltävänä iltana otettua vähän kuppia (sherryä ja valkoviiniä, ei hyvä yhdistelmä) saksalaisten kanssa ja keskusteltua rattoisasti suomalaisten ja saksalaisten eroista. Oikein mukava ilta. Pääsi kehumaan Suomen talvea. "Minus forty-seven? Can you even survive?". "No problem. When we had minus fifty-two, my sister was in army and sleeping in a tent.". "oh my god!". Illan aikana opin aika paljon käytännön asioita saksalaisista, joita et kuule koulussa. Ja yritin selittää, mitä kalakukko sisältää.

Seuraavana päivänä oli vähän huono olo makean sherryn jälkeen, mutta menin kuitenkin aamupalan jälkeen haikein mielin katsomaan hevosten satuloimista. Jamativo oli ilmeisesti saanut vapaapäivän ja Universal oli saanut itselleen uuden ratsastajan. Auttelin sitten oppaita avaamalla ja sulkemalla tarvittaessa hevosten ha'an porttia, kun toivat hevosia satulointipaikalle, sekä hevosten ruokkijaa, että sai ison (normaalia kaksi kertaa isommat) kottikärrykuorman heinää hakaan.

Kun muut lähtivät maastoon, oli vielä aikaa käydä tervehtimässä varsoja ja kyhnyttämässä harmaata emää, joka oli tykästynyt kaulan raaputtamiseen. Lopuksi tietenkin oli aika hyvästellä Luka & kumppanit. Siivooja nauraa hörötti, kun yritin rapsuttaa 3 espanjanvesikoiraa yhtä aikaa.

Siinä samalla näin varmaan tallin upeimman hevosen. 6 vuotias ori, jonka ristin yhdellä silmäyksellä Black Beautyksi. Vicky oli lähdössä juoksuttamaan sitä, mutta hänellä oli kuitenkin aikaa pysähtyä ja antaa ottaa pari kuvaa. Siis se oli upea!

Jos Peter muisti oikein, niin Jamativo oli vain 9 vuotias, joten toivottavasti ehdin vielä takaisin ja pääsen ratsastamaan uudelleen. Niin mitä? Jep, oli tarkoitus käydä uudelleen. Ehkä vähän muistuttaa ennen uutta käyntiä saksan alkeita, vaikka englannillakin pärjäsi. Saksalaiset ovat todella ystävällistä kansaa ja minulla oli upea viikko. Kaikki minun ryhmäläiset tulivat käsipäivää hyvästelemään ja se tuntui mukavalta.

Mutta itse olisin Jamativoa uskonut vanhemmaksi. Sillä nimittäin oli lehmän hermot! Ei pelännyt mitään, ei aidan takana (tai ilman aitaa) räksyttävät vahtikoirat saaneet edes päätä kääntymään. Jos joku koira tuli liian lähelle, antoi Jamativo niiden maistella kaviota vain puoleksi tosissaan. Kun taas oppaiden nuoret, koulutuksessa olevat hevoset saattoivat melkein hypätä jyrkänteeltä yhden muovipussin takia.

Mutta niin! Peter vei minut lentokentälle. Siellä oli pitkä odottelu ja aika nousta koneeseen. Espanjassa oli melkoinen myrsky ja konetta ravisteltiin voimakkaasti. Mutta oli tosi taitava lentäjä, laskeutumista tuskin huomasi! Ainoa ärsyttävä tekijä oli pikku penikka, joka potki penkkiä koko matkan -meinasin jo komentaa sitä, kerran lapsen vanhemmat eivät tehneet asialle mitään.

Helsingissä oltiin puolilta öin, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin heittäytyä läheiselle penkille nukkumaan. Nyt tässä aamukahvia olen ryypiskelemässä ja suunnittelen juna-asemalle lähtemistä.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Malaga, day 7

Tänään oli tosiaan aika lähteä "rantalomalle". Onni oli myötä, aurinko paistoi koko päivän!

Aamupala oli tuntia aiemmin ja heti sen jälkeen mentiin autoille. Nicole hyppäsi hevoskuljetusrekan rattiin ja me pakkauduttiin 9 hengen autoon ja lähdettiin ajamaan armeijan harjoitusaluetta kohti. Matka kesti noin parisen tuntia ja sen aikana nähtiin aika paljon Etelä-Espanjaa. Ajettiin kahdesta tietullista ja kuski ajoi kuin reikäpää, vaikka meillä oli ratsastusvermeiden traileri matkassa. Ja yksi käytännön vinkki: jos menet Espanjaan ajelemaan, kannattaa ottaa alle auto, jossa on korkea maavara! Sillä ne jotka ovat käyneet joskus Aavasaksalla, voivat kuvitella mielessään Aavasaksan mäen yhdistettynä venäläisten tiellä.

Mutta Nicole oli todellakin oikeassa laiskemmistakin hevosista. Jamativo oli virtaa täynnä, kun se tuli autosta ulos, eikä sitä tarvinut koko päivänä hoputtaa laisinkaan. Ratsastettiin armeijan alueelta lähikylään Tarifaan, jossa hevoset jätettiin rannan lähellä olevaan aitaukseen lepäämään sillä välin kun käytiin paikallisessa ravintolassa syömässä. Koska ravintoloitsijan mukaan annokset olivat isoja, otettiin aina annos puokkiin. Minä ja tulkki otettiin kalaa, joka muistaakseni oli jokin co- jotain. Pitää tarkastaa sanakirjasta. Meidän ja saksalaispariskunnan kalat käytettiin näytillä (että kelpaako ne meille) ja sitten lyötiin kaukaloon, upotettiin suolaan ja uuniin. Valmistuksen jälkeen meille tarjoiltiin tosi loistavaa kalaa kera perunoiden. Jälkkäriksi oli snapsit jotain alkoholipitoista. Maistui rusinalle. Rommia tai likööriä...? Pikku päissään sitten oli aika hakea ratsut. No ei vaeskaan, oli niin pienet lasilliset.

Mutta ruoan jälkeen oli aika ratsastaa takaisin ja ottaa viimeiset kuvat. Hevosilta varusteet pois ja autoon.

Mutta sitten yhdistelmään rantahiekka ja laukka! Se muuten ei ole mitään yksinkertaista hommaa. Koska hiekka on hyvin pehmeää ja hevonen kompastuu yllättävänkin helposti, oli meillä tiukat ohjeet ratsastamisesta. Ratsu piti pitää vesirajassa ja etsiä aina helpoin reitti hevoselle: varoa kiviä, upottavia kohtia jne. Oli yllättävän hankalaa hommaa, jos ei ratsu pitänyt vedestä. Aina välillä saattoi joku hevonen säpsähtää aallon lyömistä kivikkoon, vaahtopäitä jne.. ja sitten ratsastajaa vietiin. Useammin kuin kerran joku ratsu lähti kuin tykin suusta ammuttuna poispäin merestä. Onneksi olin valinnut rauhallisen ratsun.. Heh, pahin säpsyvistä hevosista oli Sapphiro. Ei tykännyt merestä laisinkaan, mutta kun mentiin juottamaan hevoset läheisestä vesikaukalosta..? Heh, se alkoi leikkimään vedellä. Työnsi turpansa kokonaan veteen ja alkoi läträämään vedellä kuin meitin koira.

Mutta oli kyllä todella mahtava lopetus reissulle! Huomenna varmasti harmittaa katsoa, kun muut nousevat aamulla taas ratsaille, kun taas minä jään katselemaan aamutoimia vierestä. Olisi ollut niin mukava käydä ratsastamassa vielä kierros - tai jopa kaksikin Jamativolla. Tai jopa Universalilla.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Malaga, day 6

Ei mitään erikoisuuksia, Jamativo odotti minua kiltisti talleilla ja lähdettiin taas matkaan. Tällä kertaa keneltäkään hevoselta ei jäänyt kenkää matkan varrelle. Harmitti vain vietävästi, kun aamupäivän viimeinen laukka oli Jamativon paras, mutta menetin jalustimen laukan aikana ja täytyi pysähtyä korjaamaan tilanne.

Aamupäivällä näin myös reissun ensimmäisen karjalauman. Ratsastettiin suoraan lauman läpi ja vähän jännältähän se tuntui. Eikä olisi muuten tehty sitä, mutta karjalaumalla oli paimen koiransa kanssa mukana ja mies viittoi vain tulemaan läpi. Ja tosiaan: täällä ei ole eläimille (vuohet, lehmät jne) aitauksia, tai jos on niin ovat kauan sitten kaatuneet. Vaan perinteiseen tapaan niillä on paimen matkassa ja yllätyksekseni en ole nähnyt yhtään bordercollieta tms. vaan kaikki ovat poikkeuksetta olleet saksanpaimenkoiria tai risteytyksiä. Niin ja olihan yhdessä vuorenrinteessä kans musta lehmä ja sen kanssa meinasi tulla polulla ahdasta, muttei onneksi ollut vihamielinen.

Lounaalla kuulin iloisen yllätyksen. Ratsatusreissuni päättyy rantaratsastukseen ja viimeiselle ratsastuspäivälleni saan Jamativon! Nyt tuuletuksia! Nicole kertoi, että vaikka hevonen on laiska laukkaamaan lähimaastossa, on ranta aivan eri asia. Kuulemma hevosista ei jää kuin pölypilvi kun lähdetään menemään - oli mikä tahansa hevonen kyseessä.

Ja uskon täysin sen. Koska sekä Jamativo, että iltapäivän ratsuni Universal, laukkaavat mielellään tasamaalla. Mutta heti kun otetaan peliin ylämäki ja kivinen, kova tie, jäävät molemmat jälkeen muista.

Mutta Universal! Tietää vain 3 askellajia: hidas käynti, ravi ja laukka. Hankala saada isoa, hyvin herkkää hevosta nopeampaan käyntiin, siirtyy niin herkästi raviin. Mutta viimeinen laukka oli tosi upea ja se on mahtavaa, kun laukkaat mutkaisella tiellä ja kaarteessa tuntuu kuin hevonen kaatuisi (mitä ei ole vielä tapahtunut). Okei, pitää olla tarkkana kun seisoo jalustimilla, että jos hevonen päättää yllättäen pysähtyä, muistat itsekin pysähtyä, ettet jatka matkaa ilman hevosta.

Huh! Siis olenko jo tosiaan reissuni päässä? Ohhoh, viikko on mennyt tosi nopeasti ja pitää kyllä kiittää myös saksalaisia, jotka ovat kiltisti yrittäneet keskustella kanssani englanniksi.

Heh, kun kerroin, etten ollut syönyt jotain paikallista ruokaa (oli päivän lounaana), johon liittyi vihreä salaatti ja (uppo?)paistetut kalarinkulat, kertoi yksi niiden oikean tavan syödä: salaatin päälle kuuluu puristaa sitruunasta mehu. Ihmettelinkin, että mitä virkaa viipaloiduilla sitruunoilla oli. Oli muuten tosi hyvää!

Huomenna on aikaisempi herätys, sillä menee aikaa pakata hevoset autoon ja ajaa rannalle. Satulat ja hackmoret ovat jo autossa odottamassa lähtöä. Jännittää vietävästi!

Ooh! Olen kokonaan unohtanut kertoa varsoista! Kolmen aikuisen kanssa on yhdessä karsinassa 7 varsaa. Olikohan niistä 3 vai 4 muita isompaa ja epäiltiin yhdessä "tulkin" kanssa, että ne on jo vieroitettu omasta emästä, mutta ovat liian pieniä menemään muiden kanssa samaan aitaukseen. Ja voi että ne ovat uteliaita! Menet vain hengailemaan "karsinan" (okei aitaus jossa on katto) portille ja vanhemmat varsat tulevat heti kerjäämään rapsutuksia ja kinastelevat keskenään, kenen vuoro siinä on olla. Yksi kimo(?) tamma tuo ihanan harmaan, valkoisella läsillä olevan pienen varsansa monesti portin luo ja antaa sitäkin paijata jonkin aikaa. Tietenkin pitää myös huomioida aikuistakin. Luultavasti harmaat varsat tulevat aikuisena olemaan kimoja ja ruskeat pysyvät ruskeana.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Malaga, day 5

Okei, tuttuun tapaan sain aamusta itselleni Jamativon. Ruunalla oli tänään virtaa ja laukka meni upeasti. Kivet ropisi naamaan ja kypärään edellä olevan hevosen kavioista. Jamativo oli yksinkertaisesti täydellinen. Aurinko helli meitä, paistoi täydellä terällä ja lämmintä oli yli 20 astetta. Oikea lomailukeli!

Ja ilmeisesti Atlantin ranta kutsuu meitä perjantaina. Huomenna tulee varmistus asiaan, sillä se riippuu täysin armeijasta, onko heillä silloin ammunnat. Mennään tosiaan armeijan alueelle ratsastamaan. Lisäksi eilen illalla sain selityksen aiempana yönä tapahtuneeseen herätykseen: ranchille oli tullut yön aikana lisäys lukumäärään. Minun huoneen parvekkeen alla on kahden tamman "karsina" ja toiselle oli syntynyt nätti pieni varsa.

Sitten pieni ilmoitusasia! Jouduin jopa laittamaan aurinkorasvaa lähtiessämme ratsastamaan, mitenkäs se olikaan se Suomen keli..hmmm?

Iltapäivällä sain sitten kerrankin katsella jopa miehiä nenänvartta pitkin alaspäin - sain alleni Universalin, tallin isoimman norsun. Okei, andalusialaiset eivät ole isoja hevosia, joten ei Universal ollut lähellekään shiren kokoa. Kokoonsa nähden Universal oli todella helppo käsitellä. Kerran pääsin kokeilemaan SM kultamitalisti esteponia ja Universalin herkkyys oli sen luokkaa. Ja minä luulin, että Jamativo oli kiva käsitellä. Ja kuten kaikilla, myös tällä jättiläisellä oli oma oikkunsa. Ei tykännyt yhtään muista hevosista. Eli piti pitää väliä muihin hevosiin ja varoittaa takana olevia, että pitävät välimatkaa. No sinänsä ei ollut hankalaa, koska Universal on aika hidas laukkaamaan, joten pysyttelin viimeisenä.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Malaga, day 4

Tuhdin aamupalan jälkeen (en ymmärrä, miksi paahtoleivän päälle laitetaan suklaalevitettä tai jotain sellaista) menin tallille odottelemaan hevosten jakoa ja pitelin oppaiden hevosia, kun he satuloivat niitä. Siellä ollessa yksi saksalainen (oli ilmeisesti tyttärensä kanssa liikkeellä ja kommentoi eilen ratsuni viehätystä puskiin) tuli käsipäivää hyvästelemään, olivat lähdössä kotiin.

Täällä on nyt ollut myös ranskalainen porukka saksalaisten lisäksi ja on saksalaisilla paljon enemmän käytöstapoja. Ranskalaiset kun ovat syömässä yhtä aikaa, ei pysty itse puhumaan mitään kun he ovat niin äänekkäitä. Lisäksi rankalaiset tuntuvat osaavansa kaiken. Tuhahtelevat, jos oppaat kertovat jotain ohjeita vaarallisista paikoista "we can ride", mutta jos oppaat jättävät kertomatta englanniksi vaikka kertovat saksaksi, kommentoivat ranskalaiset sitäkin. Lisäksi tuntuvat olevan turhankin paljon länkkärimielikuvassa: jokaisella on stetsonit päässä ja yhdellä miehellä on pitkä nahkatakki kuin Jonah Hexillä. Ainoa positiivinen ranskalainen oli yksi likka, joka lähti eilen. Hän kyseli aina, että oliko hauska lenkki, kenestä hevosesta pidin eniten jne mutta hän olikin yksin liikkeellä, muut ovat ryhmässä. Mutta tänään lähteneet isä ja tytär olivat hauskaa seuraa ja harmittaa, että lähtivät niin aikaisin.

Mutta asiaan! Jamativo odotti innokkaana lähtemistä ja kun nousin ruunan satulaan, kehui yksi oppaista, että eilen olin ratsastanut tosi hyvin. Heh, en tiedä mitä eroa siinä oli muihin päiviin verrattuna, mutta.. Thanks a lot. Jamativo oli aamupäivän aikana paljon mukavampi ratsastaa kuin aiemmin, se ei yrittänyt edes pysähtyä syömään mihinkään kuten aiemmin. Okei, laukatessa on vieläkin hyvin laiska, mutta annettakoon se anteeksi. Andalusialaiset, joilla me ratsastetaan, ovat aika... massiivisia. Oppaiden kevytrakenteiset ratsut tanssahtelevat hermostuneesti, joten kyllä pidän enemmän Jamativosta. Mutta sen käynti on hyvinkin erilaista kuin suomalaisella tuntihevosella. Heiluu puolelta toiselle hyvinkin voimakkaasti kuin laiva ja sen takia ilmeisesti ratsastustyylikin on "rento". Ei mitään "selkä suorana" käskyjä vaan mukaudutaan hevosen liikkeisiin. Tekee gutaa alaselälle, enkä olekaan kärsinyt selkävaivoista nyt laisinkaan.

Iltapäivällä sain yllätyksekseni eilisen päivän pikkuisen tamman, ja nyt selvisi nimikin: Mana. Kiipeilyssä ja käynnissä aika hidas, mutta laukka? Oi pojat. Vaikka jäin lähdössä jälkeen muista, kun väistin intervalliharjoituksia tekevää juoksijaryhmää, sai Mana siitä vain lisää kipinää. Kiidettiin kuin tuulispäät ja saatiin jopa muut kiinni ennen laukkaosuuden päättymistä. Jälkeen jäi vain Calina joka ei tahtonut laukata laisinkaan. "Tulkki" tuumi, että hankalin hevonen koko hänen täällä olo aikana. Nauroin, että ei se minullakaan halunnut laukata sen enempää. Huh, itse asiassa olin salaa tyytyväinen, ettei hevosen käytös johtunut täysin minun ratsastustyylistäni.

Iltapäivän ratsastus jouduttiin keskeyttämään tavallista aikaisemmin, kun yhdellä ratsulla putosi kenkä laukan aikana. Ja näillä hevosilla on tarkoituksella hokkikengät jaloissa - syyn näki hevosen kaviosta.


- Posted using BlogPress from my iPhone

Malaga, day 3

Aamupalan jälkeen oli taas aika hypätä satulaan ja karauttaa maastoon. Tällä kertaa sain saman hevosen kuin viimeksi. Ja pakko korjata ruunan nimi: blondin oikea nimi on Jamativo. Ei sen miehekkäämpi kuin aikaisempikaan, mutta...

Aamupäivällä oli lisää kalliokiipeilyä. Jamativo on ehkä laiska muihin hevosiin verrattuna, mutta lyömätön kun lähdetään kallioille taiteilemaan. Oli oikein mukava aamupäivä ratsastella ja käytiin yhden kukkulan päällä katselemassa merelle.

Ja sitten satulan mukavuuteen. Vaikka eilen vietin satulassa enemmän aikaa kuin koskaan aiemmin yhden päivän aikana, ei lihaksissa tuntunut missään. Joskus jo pelkästään yksi tunti englantilaisessa satulassa on saanut lihakset seuraavana päivänä aivan tukkoon, ettei kävelemisestä ole tullut mitään.

Lounaalla taivas pudotti vedet kuin sankosta kaatamalla, eikä haitannut yhtään: kun oli aika taas painua maastoon, ei satanut enää laisinkaan. Mutta koska hevoset oli märkiä sateen jäljiltä, pääsi ratsastajatkin harrastamaan liikuntaa. Eli ensitöikseen kävelytettiin hevoset lämpimäksi. Töppöstä toisen eteen ja tällä kertaa sain köyden päähän blondin pikkuleidin, joka osoittautua oivaksi ratsuksi. Koska oli tosiaan aikaisemmin tulossa pimeää kuin kesällä, "jouduttiin" laukkaamaan enemmän. Meikäläisen ratsu osoittautui oikeaksi laukkakoneeksi (päihitti isommat hevoset mennen tullen) joten ummistetaan silmät leidin omalle pikkuhuville. Kun hankalassa maastossa annettiin välimatkaa edellä olevalle ratsukolle, kääntyi polle poikittain polulla ja alkoi hieroa persettään puskiin. Takana oleva saksalainen oli tukehtua nauruun huikatessaan: "looks nice", viimeistä sanaa venyttäen. Oli pakko tuumia siihen: "And feels very good.". Mutta takaisin tuohon laukkaosuuteen. Siis USKOMATONTA. Huh! Oli tosi mahtavaa karauttaa vuoren rinnettä kiertävää "tietä" (kapeampi kuin autotie) pitkin tukka putkella ja nähdä samalla useamman kilometrin päässä meren risteilyaluksineen ja kaupungin sen rannalla. Damn, kun en ottanut kameraa sadeuhkan takia. Toivottavasti mennään uudelleen!

- Posted using BlogPress from my iPhone

Malaga, day 2

Niinhän siinä kävi, että ei ollut tarpeeksi osallistujia Zaharalle. Mutta ainakin ilmeisesti tulee kahden päivän hiekkarannalla ratsastaminen ja jotain muuta. Toivottavasti kuitenkin tutustutaan Kuninkaalliseen Ratsastuskouluun!

Aamulla ennen aamupalaa kävin hämärässä ihailemassa varsoja, joiden aitaus sijaitsee näppärästi minun parvekkeen vieressä. Aterian jälkeen käytiin laittamassa hevoset kuntoon ja saatiin opastus hackmoren laittamiseen (päitset ilman kuolaimia) ja satuloimiseen. Pikakurssi espanjalaiseen ratsastustyyliin ja off we go! Olo oli kuin cowboy:lla (tai cowgirlillä), kun karautettiin maastoon pitkillä jalustimilla ja ohjat yhdessä kädessä. Sain itselleni rauhallisen andalusialaisen tamman, joka mielellään kulki viimeisenä. Muuten oli erinomainen ratsu, mutta kesken tiukan mäkiosuuden päätti ratsu paljastaa ainoan pelkonsa: puista pudonneet lehdet, joita tuuli kuljetti maata pitkin. Ja sitten päästäänkin erikoisempaan osaan: laukka! Yleensä olen tottunut istumaan syvällä satulassa ja puristamaan pohkeet ratsuun kiinni. Nytpä pitikin nousta jalustimille seisomaan. Hankalaa hommaa, kun jalustimet ovat muutenkin niin pitkät. Työstetään asiaa.

Vaikka oma ratsu kuului "kiltteihin ja rauhallisiin", oli se unelma ratsastaa. Menohaluja riitti tarpeeksi, ilman että piti potkia hevosen kyljet mustelmille ja ohjaaminen oli tosi helppoa! Nämä tottelee apuja paljon paremmin kuin normaali tuntihevonen.

Vähän vajaan 4 tunnin ratsastuksen jälkeen palattiin tallille ja hevosten hoitamisen jälkeen syötiin lounas ja pidettiin 1,5h siesta ennen seuraavaa kertaa.

Lounaan jälkeen sain alleni blondin lihaskimpun, Jaminen (olisi saanut olla vähän miehekkäämpi nimi). Hyytyi viimeisellä laukkaosuudella muista, mutta oli todella mukava ratsastaa. Tällä kertaa keskityttiin tasapainoiluun ja taiteiltiin vaikeassa maastossa, jossa tuli välillä itselle hoettua "älä katso alas". Todella upeat maisemat ja mukava keli. Viimeiset pari kilometriä oli jännä ratsastaa, kun ehti tulla pimeää eikä minkäänlaisia valoja missään.

Malaga, day 1

Ensimmäinen päivä oli pelkkä matkustuspäivä. Tai sehän alkoi jo edellisenä iltana, kun hyppäsin yöjunaan.

Lento oli oikein miellyttävä, ehkä turhankin lämmin oli koneessa. Yllättävää, yleensä tilanne on päinvastoin. Lento kesti 4,5h ja matkan aikana näytettiin joku leffa (Owen Wilson näytti olevan pääosassa, mutta ei vaikuttanut mielenkiintoiselta). Oli oikein vakaa kyyti ja laskeutuminen huomattavasti parempi kuin viimeisimmällä Tampere-Lontoo välillä, joka hurautettiin kaksossiskon kanssa.

Malagan lentokenttä poikkesi aiiikalailla muista. Tulin siihen tulokseen, että Etelä-Euroopassa ei olla niin nöpönuukia virallisista jutuista kun muualla. En muista, missä olisin kävellyt suoraan baggage claimista lentokentän aulaan - ilman passin näyttämistä. No, itseasiassa junassa se on tapahtunut kahdesti - kun tulin Lontoosta Pariisiin (nimenomaan Pariisin päässä) ja Pariisi-Firenze välillä. Joku ehkä muistaa, kuinka tosin tuossa jälkimmäisessä tapauksessa konnari otti passin haltuun ja näytti sen rajavartioille minun puolestani.

Malagassa on 21 astetta lämmintä ja... aivan tarpeeksi. Huh, tuntuu t-paita liimautuvan ihoon kiinni, vaikka ei siitä kesästä nyt NIIN kauan ole.

Ja seuraava yllätys oli, että en tule luultavasti kuulemaan espanjaa muuta kuin lentokentällä. Tallilla nimittäin kaikki on saksalaisia! No pari asiakasta on ruotsalaisia, mutta...

Koska meikäläisen saksa on erittäin ruosteessa, niin yksi saksalainen, joka tuli samana päivänä, on ottanut omalle tunnolleen tulkkauksen. Okei, oppaat puhuu englantia, mutta lyöttäydyttiin tämän tulkin kanssa yhden saksalaisen pariskunnan seuraan ja kuultiin heiltä infoa paikasta. He puhuvat jonkin verran englantia, mutta ei paljoa - tosin nainen keskustelee englanniksi sen mitä pystyy. Mies tuntuu olevan aika huumoriveikko ja elekielestä saan yllättävän hyvin selvää.

P.S. Täälläkin näyttää tulevan aikaisin pimeää - säkkipimeä jo klo 19.00 paikallista aikaa. Se siitä rannalla löhöämisestä

- Posted using BlogPress from my iPhone

Etelän lämpöä

Lomaa kun näytti olevan jäljellä ja surffailin yksi päivä aivan väärillä sivuilla - löysin sivuston, josta oli mahdollista varata matkan Espanjaan - ja viettää siellä oleva aika hevosen selässä! Joten täällä sitä ollaan. Istun Helsinki-Vantaan lentokentällä matkalaukun kanssa ja odotan lennon lähtemistä Malagaan.

Se ero aikaisempiin reissuihin, että lento kestää pitempään ja pääsen tutustumaan "uuteen" lentoyhtiöön. Aiemmin olen lentänyt vain Ryanairilla ja Blue1:lla, nyt kuljen edestakaisen matkan Norwegianilla. 

Jännittää vietävästi! Vaikka sinänsä tämä matka on... "helpompi" kuin muut - tallilta tulee joku hakemaan minut lentokentältä (ja vie viikon päästä takaisin) ja ei tarvitse huolehtia laisinkaan ruoasta, matkaan sisältyy jopa 4 ateriaa päivässä! 

Ja vaikka ratsastetaan n. 5-6h päivässä, niin kotisivulla luvattiin, että on aikaa myös löhötä rannalla. Sitä en sitten tiedä, että salliiko kelit sen... Mutta kerron matkasta lisää heti kun saan kokemusta. Joko matkan aikana tai matkan jälkeen.

P.S. Taitaa lähinnä mennä jo Etelä-Eurooppa kategoriaan, mutta...


- Posted using BlogPress from my iPhone

Kaupunkilomaa ja tavoitteena WHW

No niin! Syntymäpäivät tulivat ja menivät ja tämän kunniaksi lähdetään sitten (ratkaisevat 10min) nuoremman systerin kanssa tekemään pienen lomareissun Lontooseen. Tosin lähtö on lokakuussa, niin kelit ovat aika todennäköisesti... no, ei kovin kesäisiä. Kuten ennenkin, majoituksena on Lontoon Merimieskirkko ja Lontoota on aikaa koluta 5 päivää. Eli ihan suhteellisen pitkä aika olla yhdessä kaupungissa - jos minulta kysytään.

Sain kuin saikin systerin suostumaan perinteiseen lentokenttämajoitukseen (yhdeksi yöksi tosin!). Ha, saa nähdä malttaako systeri hetkeksikään silmiään sulkea, on tuo Stanstead kuitenkin niin mielenkiintoinen keskellä yötä -ja putiikit ovat auki melkein koko yön.

Mutta niin, West Highland Way! Huh huh, kyllä jännittää jo sinne lähtö! Ens viikolla alkaa tosissaan kunnon kohottaminen, ettei kuitenkaan välille jäädä. Tyly homma, jos joutuukin hyppäämään kesken kaiken junaan.  Tästä kunto urakasta voi sitten lukea toisessa blogissani, sinne tulee luultavasti myös aivan off-topicia muistakin asioista. Karttoja ja kirjoja olen jo kovasti selaillut, toivottavasti tulee unohtumaton reissu! Teltta-asia on ainakin jo järjestyksessä: tultiin siihen tulokseen, että molemmat mahdutaan meikäläisen yhden hengen telttaan. Se on onneksi matkakoossa pieni ja kevyt, pääsee ainakin kevyemmällä kantamuksella.

Luultavasti raapustan jotain tuosta meidän Lontoon hommasta sitten kun se on ajankohtainen, mutta nyt reissaaja kuittaa!

Pohdintaa West Highland Way:stä

Olen kyllä sitä mieltä, että suunnittelu on melkein parasta antia koko reissussa. Se tietenkin jää vähemmälle, mitä lähemmäs reissua päästään. Ja loppujen lopuksi lähtöpäivänä heität reppuun kaiken, mitä käsiisi tarttuu. Unohtaen kaikki ne tuhat ja kymmenen varustelistaa, mitä olet ehtinyt koko vuoden aikana tehdä. Sitten kiroat koko matkan sitä, että reppu painaa liikaa.

Mutta niin. Eli tosiaan kevään Skotlannin matkalla kiinnostuin West Highland Way:stä, josta näin paljonkin viitteitä Fort Williamissa ollessani. No, nyt se sitten on päätetty. Eli huhti-toukokuun vaihteessa tämä tyttö heittää jälleen uskollisesti palvelleen Jack Wolfskinin repun selkään ja painelee skotlannin nummille. Tällä kertaa ehkä suurin ero aikaisempiin matkoihin on se, että isosisko päätti lähteä messiin. Pari viikkoa sitten meitä oli 3 lähtijää, mutta tämä kolmas henkilö lähteekin sitten Ameriikan kiertueelle.

Tavoite olisi käveleskellä WHW (n.150km) seitsemässä päivässä. Päivämatka pyörii siinä 20km molemmin puolin, mutta yhtenä päivänä pitäisi rutistaa 29,5 kilometriä.Yritän kävellä mahdollisimman kevyin kantamuksin, mikä voi olla hankala toteuttaa, sillä olisi tarkoitus kuvata maisemia. Vaikka mitä olen lueskellut internetistä tietoa, niin maisemat eivät ole läheskään yhtä kauniit kuin junan ikkunasta katsottuna (damn). Mutta tuo kamerakalusto tuo aika paljon lisäpainoa. Ensin suunnittelin vain pienen objektiivin mukaan ottamista, mutta... 135mm olisi loistava ylämaankarjan ja lampaiden kuvaamiseen. Ja kamerajalusta ja ja... Huh, saa nähdä, miten käy.

Majoitus lähinnä luultavasti teltassa, vaikkakin meillä on vielä hakusessa joku kevyt 2 hengen teltta. Itse ostin hiljattain yhden hengen teltan, koska pääasiassa kuitenkin tulen reissaamaan yksin tai koiran kanssa. Niin, minullahan on kiikarissa vielä jossain välissä Karhunkierros koiran kanssa, sekä jos selvitään tuosta WHW:stä hengissä, niin vuonna 2013 kävelen saman reitin uudelleen + jatkan Fort Williamista eteenpäin ja taaperran samaan syssyyn Great Glen Way:n (127km).

Mutta mutta, mehän meinattiin olla reissussa melkein kaksi viikkoa?? Jep, niin tehdään. Eli jos ja kun päästään Fort Williamiin, niin kiipeämme siellä Ben Nevisille. Se on ehdoton käyntipaikka, kerran siellä päin ollaan. Ja sinne ei sentään tarvitse raahata reppuja matkassa. Sen jälkeen luultavasti hurautetaan junalla Edinburghiin ja tuumaillaan pari päivää, shoppaillaan ja ladataan akkuja. Tietenkin pitää vielä varmistaa siskolta, että mitäs mieltä hän on asiasta...

Helsinki ja viimeisiä mietteitä matkasta (..ja kuvasaastetta)

Eli Suomessa ollaan. Lentokone oli jo laskeutumassa, kun päättikin nousta takaisin taivaalle. Ylimääräisen kierroksen jälkeen päästiin kuitenkin maahan asti. Systeri sai tuliaisensa ja vissiin ne kelpasi.

Sinänsä tuntuu oudolta puhua pelkästään suomea. Jotenkin kun on yksin reissussa, eikä suomenkieltä tule käytettyä (paitsi tietenkin merimieskirkossa tuli puhuttua), niin sitä alkaa 'ajattelemaankin' englanninkielellä. Kun kirjoitti blogia, niin välillä tuli englanninkielinen sana mieleen ja piti vähän aikaa miettiä, että mitäs se olikaan suomeksi, mitä ajattelin kirjoittaa. Mutta lunta on ja huomattavasti kylmempää, kuin maailmalla!

Ens vuonna luultavasti tulee tehtyä niin, että heitän repun selkään ja käyn West Highland Way:n taapertamassa ja sitten vietän pari päivää Edinburghissa. No, sen näkee sitten, miten töistä saa lomaa. Mutta koska matkakassaa jäi jonkin verran jäljelle, niin laitan sen jo alkusummaksi tulevaa reissua varten.

Sitten vielä kuvasaastetta reissusta:

Skotlanti

 Jotain Edinburghista:

Cornwall:

Pariisista Helsinkiin

Se olisi viimeiset ulkomaan minuutit kasilla. Olen lentokentalla odottelemassa koneeseen paasya. Oli aika tiukka tati turvatarkastuksessa, kun silmaili meikalaisen paasta jalkoihin ja ilmoitti "shoes off.". Minahan tietysti tottelin, vaikka eivat ne ole piipanneet aiemminkaan.

Olin vissiin niin hamara tyyppi, silla vaikka otin jarkkarin laukusta pois, niin piti luetella viela kassin sisaltoa. Nooh, ongelmia ei ollut, joten eipa tassa erikoisempaa. Charles de Gaullella nayttaa olevan paljon vakea, liekko ollut jotain urheilukilpailuja? Osalla nayttaa olevan maaedustaja vaatteita. Ja sotilaita taallakin riittaa, tosin ovat ilmeisesti lahdossa johonkin, ainakin vaikutti silta.

Mutta semmoista, pieni hujaus ja sita oltaisiin Suomen kamaralla!

Pariisi, päivä 2

Siinähän se viimeinen päivä Pariisissa hujahti shoppailessa.

Ensin käveleskelin Louvrelta Champs Elysee:lle ja kun sieltä ei mitään mielenkiintoista löytynyt ranskalaisia sotilaita lukuunottamatta (vissiin olivat aseita ulkoiluttamassa, kun käveliskelivät puistossa viuhkana n. 10m metrin välein toisistaan, mutta eivät pysäyttäneet meikäläistä, vaikka kävelin linjan läpi) muuta kuin Disney Shop (tosi kallis) ja pari pientä "tuliaisputiikkia", niin nappasin Louvrelta metron Boulevard Haussmannille.

Sieltä löytyi tutumpaakin liikettä, sillä ensimmäisenä tunnelista noustaessa tervehti H&M. Ohitin kuitenkin sen ja tsuikkasin Galleries Lafaytte:lle. Huh, mikä paikka! Hugo Boss, Armani, Dior... - you name it! Farkku osastolle ei ollut mahtunut perinteiset Levikset, vaan siellä kökötti Armani Jeans.

Sieltä löysin lopultakin lastenosastolta systerin penskalle lupaamani Bakuganin ( jotenkin noin vissiin kirjoitetaan). Olisihan siellä ollut vaikka mitä ja kävi mielessä, että miksi moista valikoimaa ei ollut, kun minä olin pieni? No, lähinnä minua kyllä kiinnosti alkuperäinen mahjong (ei siis se versio, jossa klikkaillaan tiilejä) ja olisin varmaan ostanutkin hinnasta huolimatta, jos vain olisi mahtunut reppuun.

Koska Pariisiin tullessa meikäläisen matkakassasta oli vielä puolet jäljellä, korjasin asian Lafaytte:llä. Kun tuolle nuoremmalle systerille on hankala ostaa tuliaisia, jotka kelpaisi hänelle, niin poikkesin sitten Guessin standille. Jos ei nyt kelpaa, niin varmasti ainakin muita ottajia tälle tuliaiselle on (annan vaikka serkulle).

Sitten jo käppäilin majoitukseen tuomaan tavarat ja pitäisi vielä etsiä jotain pientä purtavaa. Huomenna olisi tarkoitus lähteä aikaisin aamusta liikkeelle, ja suuntahan on Charles de Gaulle. Huomenna tähän aikaan olen näillä näkymin jo Suomessa.


- Posted using BlogPress from my iPhone

Pariisi, päivä 1

Aamu meni meikäläisen "nerokkaan" idean toteuttamiseen, eli kävin läheisessä itsepalvelupesulassa pesemässä college-takkini. Oli aika... vinha kokemus. Kuvittelin kaiken menneen niin kuin käsikirjoissa, kun lykkäsi vaatteen koneeseen ja rahaa masinaan. Mutten ollut ajatellut takin painoa. Kone linkosi sen kuin olisi ollut alle 3,5kg pyykkiä koneessa (kuten olikin), joten voitte kuvitella lopputuloksen.

Pesulasta pystyi jäljestämään vesivanan hostellille asti ja se huone, joka tulvii, on minun majapaikkana. No, kunhan nyt edes kuivaisi lentopäivään mennessä!

Sääselostus näyttäisi, että täällä olisi yhtä lämmintä (tai jopa lämpimämpää) kuin Cornwallissa, mutta en kyllä allekirjoita sitä! Ensimmäistä kertaa tälle reissua piti ottaa pitkähihainen poolo käyttöön. Okei, välillä paistaa aurinko, että ei se nyt hullumpi keli ole. Mutta muuta tästä päivästä?

Ei erikoisempia. Kun sain vaatehomman kondikseen, hurautin metrolla Louvren pihamaalle ja suunnistin siitä puistoon. Siellä istuskelin nurmikolla, söin lähikahviosta ostettua täytettyä patonkia ja ihmettelin maailmanmenoa.

Hyvä tarkoitus oli kävellä Avenue des Champs-Élysées:lle, mutta olin erehdyksissäni pistänyt aamusella halpissandaalit jalkaan ja ny ne sanoi, että 'ehei, ei mihinkään'. Pitääkin muistaa jättää läpsyttimet huomenna pois kyytistä, mitäpä niitä enää raahaa matkassa.

Huomenna keskityn luultavasti ostamaan tuliaisia -onneksi ei mahdu paljon mitään- ja jos tosiaan on huono keli, niin poikkean kyselemään Mona Lisan kuulumisia.

Mitä, mitä? Jokos se meikäläisen lento kolkuttelee ovella? Tuntuupa oudolta palata Suomeen. Kai siellä on jo kadut sulia?

Niin joo, pakollinen foto:



- Posted using BlogPress from my iPhone

Lontoosta Pariisiin

Junalla 300km/h vauhtia ja selkä menosuuntaan päin? Not good.
Ei sitten ollenkaan. En ymmärrä, miten ihmiset kertovat tarinoita lentokoneessa "lukkoon" menevistä korvista, mutta ei halaistua sanaakaan junasta?

Mikään lento ei ole vielä vienyt Eurostarin ykköspaikkaa listalta "en haluaisi kokea uudelleen". No, okei, kyydin laatu oli odotettavissa aiemman kokemuksen ansiosta, mutta ei se sitä yhtään helpommaksi tehnyt, vaikka parhaani mukaan yritin pitää silmät kiinni.

Huone ja peti löydetty, tänään ei sen kummempia ehdi tekemäänkään. Jos sitä vielä löytäisi jotain syömistä ja alkaisi pikkuhiljaa totuttelemaan käyttämään taas euroa.

Taakse jäi Iso-Britannia, yksi tunti katosi päivän aikana (joutuu heräämään tunnin aiemmin kuin briteissä) ja juuri kun Merimieskirkon talonmiehestä alkoi tulla kohtuullinen puuronkeittäjä!

Aamulla uusi ilma ja uudet kujeet.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Lontoo, päivä 2

Tänään oli ihmisiä taas liikkeellä ja maanalaiset täynnä, koska 5 linjassa tehtiin ratatöitä. Sitähän en tiennyt, kun hyppäsin aamulla tube:en ja jouduinkin palaamaan takaisin: eilen toiminut varayhteys oli pois käytöstä. Kuten minun käyttämä päälinjakin.

Löysin kuitenkin itseni Victoria&Albert museolle ja kerran se oli ilmainen, niin kävin sitten siellä kiertelemässä. Aika moni meikäläistä kiinnostanut paikka oli "työn alla" ja suljettu, mutta kyllä siellä jotain seurattavaa löytyi.

Sen jälkeen meninkin vähäksi aikaa istuskelemaan Green Parkiin, ennen kuin oli aika lähteä takaisin.

No, koska oli vielä lämmintä ja aurinkoista, niin hain majapaikasta muistiinpanovälineet ja menin vähäksi aikaa vielä lähipuistoon, jossa muut olivat ajattelleet samaa. Lukijoita, koiranulkoiluttajia ja lapsiperheitä riitti.

Huomenna onkin sitten tämän reissun viimeinen junapäivä, toivottavasti on luvannut Pariisiin kohtuullista keliä (ilmeisesti ainakin yhdelle päivää kaatosadetta). Eli Iso-Britannia alkaa olla pulkassa ja aika vaihtaa maisemaa!

- Posted using BlogPress from my iPhone

Lontoo, päivä 1

Meikäläisen pasmat meni päivän ohjelmasta sekaisin heti aamusta.

Elikkäs kävin ennen aamupalaa käveleskelemässä reippaan tunteroisen läheisessä puistossa. Olo oli mitä mainioin, kun hipsin nälkäisenä aamupalalle.

Siellä pappi totesi tyynen rauhallisesti, että "jos olet menossa kaupungille, niin muista pitää huoli, ettet joudu poliisin ja mellakoitsijoiden väliin.". Olipa mennä ruisleipä henkeen. Lähdin kuitenkin etsimään postia.

No, kun pitkän metroseikkailun jälkeen pääsin lopultakin postitoimistolle (linja, jota yleensä käytän, oli pois käytöstä), ajattelin lähteä Hyde Parkiin kävelylle. Näin mielenosoittajia jonkin verran mm. Eustonin kohdalla vaihtaessani metrolinjaa.

Hyde Park oli ISO virhe. Tai jäin pois Green Parkilla vilkaistakseni Buckinham Palacea. Silloin en vielä ihmetellyt ihmismäärää (paljon turisteja ja poliiseja) mutta kun lähdin kävelemään St James Park:ia pitkin, selvisi nopeasti, että Lontoo oli tukossa. Papin arvio 100000 ihmisestä piti luultavasti paikkansa. Mielenosoittajat täyttivät kadut, jos ei niihin kompuroinut niin sitten sai tuimia katseita poliiseilta, ratsupoliiseilta, järjestysmiehiltä, hevosvartiolta ja koirapartioilta. 2 helikopteria seurasi tilannetta ilmasta ja näin jopa saksalaisen sotilaan (ei aavistustakaan, mitä se teki Lontoossa). Kävin sitten vilkaisemassa ihan Hyde Parkiakin, mutta siellä oli vielä enemmän ihmisiä, joten tsuikkasin St Pancrasille tulostamaan maanantain junalipun.

Eli tämä päivä on aika varmasti tässä. Lontoossa on liikkeellä niin paljon ihmisiä, että taitaa olla parempi lähteä majapaikkaan seuraamaan viulu- ja pianokonserttia ja toivoa huomiselle parempaa päivää.

Anteeksi taas huonoa kuvanlaatua:

Lontoo!

Reipas 5h junassa istumista ja jätin Cornwallin taakseni.
Oli junakin vielä mukavasti vähän myöhässä, oikein helli loppu tunnit perslihaksia. Hyvästi Cornwall ja kokin ruoat! Fish&chips oli eilen todella erinomaista ja aamupala oli samaa sarjaa. Ainakaan siellä ei ehtinyt nälkä yllättää!

Mutta elämä hymyilee taas, takana on nimittäin myös kupillinen aitoa Juhla Mokkaa. Eli kävin heittämässä kassini Lontoon suomalaiseen merimieskirkkoon. Yllätys oli, että oven avaajana ei ollut pappi vaan tuttu naama viime Lontoon reissulta -tuttu niin minulle kuin isosiskollekin (arvaatko kuka? Vinkki: savolainen).

Tänään on ilmeisesti minulle tulossa huonekavereita, mukava päästä puhumaan vähän suomea, vaikka hyvin olen tullut muidenkin kans toimeen ja muut ovat ymmärtäneet meikäläisen heikkoa englantia.

Nyt olen St. Pancrasilla, ainoa täältä tuntemani ilmainen wi-fi. Tarkoitus on suunnata ajatukset jo Ranskaan -pitäisi ottaa selvää, miten Versaillesiin pääsee kätevimmin.

Lontoo ei ole meikäläisen lempipaikkoja, mutta kummasti täältä itsensä aina löytää. Ja nyt olisi tarkoitus viihtyä maanantai aamuun asti. Ohjelmaa kyllä löytyy: ehkä käyn tsekkaamassa jonkun museon, tai jos on hyvä ilma niin menen palloilemaan Hyde Parkiin (en siis kirjaimellisesti). Lisäksi kirkolla tuntui olevan viikonloppuna ohjelmaa, lasten teatteria (no ehkä en), piano- & viulukonsertti, taisi olla pari kitaristiakin ja ja...

Huomiseksi on luvannut "vain" kymmentä astetta lämmintä, tänään on vissiin suurinpiirtein 17 (niin joo, plussaa tietenkin).

Mutta kerronpa näin lopuksi vähän Lontoon hinnoista. Suomen Merimieskirkko on Lontoon hinnoissa edullinen majoitus kunnollisella aamupalalla. Kuitenkin Penzancen majoitus erinomaisine aamupaloineen (joko olen kertonut, että oli erinomainen kokki?), tuli maksamaan melkein 40£ vähemmän. Ja kummassakin varasin majoituksen 3 yöksi.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Penzance, päivä 2

Tänään taas oli upea t-paita keli ja totesin, että turhankin upea hukattavaksi linja-autossa. Oli ensin tarkoitus käydä Tintagelissa, mutta jäinkin sitten Penzanceen. Pidin "järkkäri vapaa päivän", eli paljon vähemmän kantamista.

Aamupalan jälkeen hipsin sitten kylille ja kävin shoppailemassa postikortteja ja itselle halpis sandaalit. Meinaa alkaa jalat hautumaan vaelluskengissä... Loppu aamupäivästä meni paikallisen jätskipaikan etsimiseen ja kävin lopultakin maistamassa paikallista jäätelöä. Ai, että oli hyvää! Tosin oli se työn takana, monta jätskipaikkaa löytyi, mutta kaikissa oli lappu luukulla (lounastauko)...

No, kun massu oli taas täynnä, niin kävelin rannikkoa pitkin, kunnes löysin soppelin puiston. Siellä keikahdin yhdelle penkille kirjoittamaan postikortteja ja lukemaan. Siinähän se aika rattoisasti meni.

Vielä kun kokki olisi tehnyt jotain hyvää ruokaa tälle päivää, niin kaikki olisi mainiosti (eilen tosi loistavaa pasta bolognesea).

Nyt suihkuun!


- Posted using BlogPress from my iPhone

Land's End

No niin, tuhdin aamupalan jälkeen nappasin bussin pakolliselle nähtävyydelle, Land's End:lle.

No, jos puhutaan ensin paikallisesta aamupalasta. Kun eilen saatiin sovittua kellonaika aamupalalle (virallinen olisi ollut klo 7.30, koska yksi ryhmä oli tulossa klo 8, mutta minä tulin sitten vähän ennen kahdeksaa), näytti kokki ottaneen omalle tunnolleen, että saan syötyä. Ensin uskalsin maistaa kupillisen kahvia (ehdottomasti teetä huomenna) ja syödä joghurttia ennen kuin lämmin ateria oli valmis. Siinä alkoi "ryhmäläisiä" valua paikalle, mutta heti kun lämmin ateria oli valmis, viittoi kokki meikäläisen ekaksi jonoon ja antoi lautasellisen pekonia, makkaraa, munakokkelia ja jotain paistetun perunan tyylistä (perunasta tehty vähän kuin pihvin näköinen juttu ja käytetty pannulla saamassa väriä). Toiselle lautaselle sitten pinosin paahtoleipää ja croisantin. Tarjolla olisi ollut hedelmiä ynnä muitakin vielä, mutten yksinkertaisesti jaksanut syödä enempää.

Mutta Land's End! Tunnissa hurautin tälle luonnon nähtävyydelle ja kun nyt ei ole vielä kesäkausi alkanut, ei siellä ollut kovin moni paikka auki. Lähdin sitten käveleskelemään coast pathia pitkin ja ihailin mahtavia maisemia. En itse ole mikään veden ystävä, eli jos tykkää merimaisemista ja valkoisista hiekkarannoista, on Cornwallin länsiosa loistava käynti paikka. Eli kerrassaan upea paikka ja minäkin viihdyin, mitä nyt välillä vettä kohtaan tuntemani ahdistus kävi mielessä, kun oikein pitkään katselin kallion reunalta meren syvyyksiin.
Miekkavalaita, haita ja hylkeitä ei näkynyt, mutta kaniineja, fasaaneja ja turisteja senkin edestä.

Nyt vielä jos tälle päivää löytäisi aitoa Cornwall:n jäätelöä. Ja hei, pitihän minun mainita säästäkin! Oikein komea auringonpaiste ja olisi ollut t-paita keli, jos vain ei olisi tuullut niin kovasti (no, meren rannalla olin päivän, niin oli odotettavissa).

Kokeillaanpa, onnistunko lisäämään Ipodilla ottamaa kuvaa:

Penzance, Cornwall

Jos nyt pitäisi kuvailla paikkaa yhdellä sanalla, se olisi: satamakaupunki. Ensin alkoi epäilyttää koko homma, kun mitä lähemmäs länttä pääsin (siis Lontoosta länteen päin), sitä pienemmäksi asemat kävivät.

Ensimmäisenä junasta hypättyä näin vain rannan, jossa oli pitkälle toista sataa purjevenettä ja ajattelin "tässäkö tämä olikin?", lokkien nauraessa taustalla tyhmyyttäni. Ajatukset saivat kuitenkin uuden suunnan, kun löysin pääkadulle ja huomasin täällä olevan yllättävän paljon elämää... tosin ei vissiin yhtiäkään liikennevaloja.

No majapaikka olisi ehkä tietenkin voinut olla lähempänä, ainakin sitä tuli manailtua, kun 25 minuutin jälkeen raahauduin viimeisen mäennyppylän päälle, jossa hostelli sijaitsi. Kumma homma, melkein kaikki majapaikat ovat sijainneet jonkun kukkulan päällä..

Paikka vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, täällä vissiin ainakin tapellaan paljon, kun oikeustaloja on tuhottomasti ja lisäksi on air rescue, sea rescue, poliiseja, ja ja... Ja aika monen "infirmary" paikankin ohi tuli käveltyä.

Mutta takaisin astialle? Eli tosiaan "säästin" yhden yön majoituksen (oikeasti en tiennyt, että Edinburghista on suora yhteys Penzanceen), kun hurautin junalla Edinburghiin, siitä ilmainen paikkalippu Caledonian Sleeperiin ja London Eustonille, London Paddingtonilta sitten pikajuna Penzanceen. Matkaan lähdin maanantaina klo 11.40 ja perillä olin tiistaina klo 15.12. Puuh, olipa reissu! Tuli melkein mieleen meikäläisen viime vuoden junamaratoni Edinburghista Firenzeen, muttei onneksi lähellekään.

Mutta nyt hyvin ansaittuun suihkuun ja jos sitä heittäytyisi pitkälleen vähäksi aikaa. Aamuksi lupasi kokki pyöräyttää meikäläiselle jonkinlaisen aamupalan. Jos sitä sen jälkeen löytäisi jonkun Land's Endille menevän bussin ja kävisi tutkailemassa ympäristöä.

Pari venettä Penzancesta:


- Posted using BlogPress from my iPhone

Fort William päivä 2

Tänään? On tunnustettava, etten ole tehnyt mitään. Mukava pieni koko päivän kestävä vesisade tuntuu olevan paikallisen säätiedotuksen mukaan "dry, but cloudy".

No, koska näin kävi niin kävin sitten ihmettelemässä "keskustaa" (kaikki kätevästi yhden kadun varrella). Ja koska on sunnuntai, jäi se melkeinpä melkästään ikkunaostospäiväksi.

FW:n pääkatu eroaa muista ainakin yhdellä tapaa: joka toinen kadulla oleva liike liittyi jotenkin vuorikiipeilyyn. Ja yleensä ottaen juuri nämä liikkeet olivatkin tänäänkin auki. Kävin sitten katsastamassa yhden (tai ehkä jopa kaksi) liikkeen ja siellä oli myynnissä niin vaatetuksesta kiipeilyköysiin. Kätevää, yhdestä liikkeestä olisin saanut kaiken Ben Nevisin valloitukseen säästä riippumatta (kuuntelin apupakkaajien viime hetken neuvoja ja tuulenpitävä takki jäi matkasta). Mutta en olisi mitenkään saanut raahattua moisia kamppeita Suomeen asti. Eli Ben Nevis jäi valloittamatta, ja kadun sitä syvästi.

No, koska tänään ei ole mitään erikoisempaa kerrottavaa, niin... paikalliset suihkut ovat mainitsemisen arvoisia -ja tässä vaiheessa niistä voisi kertoakin, jotta teksti näyttäisi pitemmältä.

Iso-Britanniassa (ja miksei muuallakin) tosiaan kannattaa aina varata uudessa paikassa hiukan ylimääräistä aikaa ensimmäiseen suihkussa käyntiin. Koskaan ei tiedä, mitä on vastassa. Meikäläinen tosin sai kulutettua ylimääräistä aikaa, vaikka suihku oli tuttu -ja tämä siis tapahtui Edinburghissa.

Menin siis aamulla tyytyväisenä suihkuun, kuten muinakin aamuina olin tehnyt. Loikkasin suihkukoppiin ja painoin "power" nappia. No kaiken tieteen lakien mukaanhan olisi pitänyt alkaa tulemaan vettä. Noup, ei tullut tippaakaan. Painelin nappia useampaan otteeseen: nopeasti, voimalla, hitaasti.. ei inahdustakaan.

Siinä vaiheessa aloin jo tutkimaan ympäristöä ja etsin kaikennäköisiä nappeja, jotka voisi jotenkin liittyä asiaan. Ei mitään. Kipusin kopistakin ulos ja tutkin vessan: ja lopulta meikäläisen päässä välähti ajatus, entä jos...? Naru, joka roikkui vessan oven luona, jonka luulin jotenkin liittyvän ilmastointiin...? Nykäisin narusta, kattoon tuli teksti "on" ja suihku hyrskähti iloisena päälle! En kyllä tunnusta, kauan etsintätehtävä kesti.

En ole vieläkään ymmärtänyt tätä Britannian systeemiä, että kylmä ja kuuma vesi tulee eri hanoista. Varsinkin kun allas on iso ja hanat pienet, ethän voi kuitenkaan käyttää kuin yhtä hanaa kerrallaan, pitääkö käsiä uittaa vuoronperään kummankin hanan alla? No, tämä siis oli johdanto Fort Williamin suihkuun. Täällä on toivomus, ettei olla 5min pitempään suihkussa, jotta lämmintä vettä riittää kaikille. Nooo, meikäläisellä se viis minsaa melkein menee siihen, että saa siedettävän lämpöistä vettä. Seinässä kaksi vipua, jota pyörittää ja aina niitä tulee pyöritettyä väärässä suhteessa. Joko liian kylmää tai kuumaa. Eli jotain positiivista Suomessakin!


- Posted using BlogPress from my iPhone

Fort William

Täksi päiväksi oli luvannut "puolipilvistä" ja suunnittelin jo vuoren valloitusta, mutta alkoikin ripsimään vettä. Joten muutin taas kerran suunnitelmia, koska olen sen verran mukavuuden haluinen.

Kävin käveleskelemässä ympäristössä ja huomaamatta eksyin Great Glen Waylle. Sitä oli hauska kävellä, mahtavat maisemat ja mikä sen mukavampaa, kun jollain pellolla tulee vastaan paikallinen lammaskoiransa kanssa ja huikkaa skottilaisittain murtaen "morrrning"? Eli reitti oli koiranomistajien suosiossa, koska täällähän kaikki pellot yms aidataan, niin siellähän oli 2 "koira-aitausta" valmiina -vaikkakin niiden koko oli huomattavasti isompi kuin Suomessa. Jossain välissä eksytin reitin, mutta koska alkoi arska aina välillä näyttämään naamaansa ja sade loppui, niin käännyin takaisin ja lähdin etsimään uusia reittejä.

Iltapäivästä löysin aivan vahingossa Ben Nevisille menevän reitin. Tiesin kyllä, että en mitenkään ehtisi kiivetä huipulle asti, joten käveleskelin vähän matkaa. Se tuli vahvistettua, että on Skotlannissa upeat maisemat! Harmittaa oikeastaan, etten lähtenyt aamulla kipuamaan, vaikka vettä satoikin. Oli myöhemmin niin loistava keli, aurinko paistoi lämpimästi (tosin oli kova tuuli).

Alas tullessa sitten heräsi taas ajatus West Highland Way:n kävelemisestä (tulikohan se noin?) ja luulenkin nähneeni eilen junasta pari likkaa, jotka sitä olivat taaplaamassa. Sehän on muistaakseni 6-7 vuorokauden kävelyreitti. En ole koskaan ollut vaeltamassa, vaikka intoa on ollut senkin edestä -ja tuossa olisi hyvä reittikin!

Mutta tämän reissun Skotlanti-osuus alkaa olla pikkuhiljaa pulkassa, vaikka olisin voinut olla pitempäänkin. No ei se nyt aivan ohi ole -huominen vielä ja ylihuominen on sitten matkustuspäivä- mutta nähtävää tänne vielä jää.

Se vielä, että Fort William ja varsinkin Great Glen Way muistuttivat minua, miksi oikeastaan ulkomaille lähdinkin. Eli unohtamaan työasiat kokonaan ja nimenomaan hellittämään tahtia. Se neuvo kyllä unohtui Ben Nevisillä (siis vauhdin hillitseminen), mutta aamupäivästä muistin rauhakseen käveleskellä ja kerätä ajatuksia.

Tuohan olisi nyt nimenomaan tärkeää, kun Arthur's Seatin valloituksen jälkeen iski penikkatauti jalkoihin ja aamu oli aika tuskaa, ennen kuin sai jalat pelaamaan.

Ben Nevis Mountain Track:ltä otettu Ipodilla, eli laatu heikko:




- Posted using BlogPress from my iPhone

Ensi silmäys Fort Williamiin

Kaikki tietää sen tunteen, kun menee johonkin kaupunkiin ja yhtäkkiä huomaa, että kylällä on ainoastaan yhdet liikennevalot. Fort William on täsmälleen sen kokoinen kylä. Kaupassa kaikki tuntevat toisensa ja niin edelleen. Täällä on rauhallinen tunnelma, vaikkakin ulkopaikkakuntalaisia riittää.

Vissiin täällä on joku isompikin koulu, koska australialainen huonetoverini kertoi, että naapurihuoneessa asuu joko suomalainen tai ruotsalainen, joka on täällä ilmeisesti opiskelemassa.

Huomenna selviää, että pääsenkö ihailemaan Ben Nevisiltä ympäristöä vai käynkö vain kävelemässä vähän matkaa West Highland Way:tä. Tosiaan tuo kiipeäminen on täysin kiinni säästä.

Mutta tosiaan takaisin kylään. Olisi äkkiä voinut kuvitella olevansa jossain Suomen pikku kylässä, mutta maisemat täällä on mahtavat ja kaupassa näytti maitohyllyssä olevan vuohen maitoakin tarjolla. Sen olen jo huomannut, että "100% scottish milk" on rasvaista, ehkäpä jopa rasvaisempaa kuin suomalainen täysmaito. Lasillinen kitaan ja jaksaa taapertaa koko päivän!

Odotin muuten näkeväni junan ikkunasta ylämaan karjaa. No eihän täällä ole näkynyt kuin lampaita ja peuroja. No yhden shiren pongasin kans, mutta ei sen kummempaa. Nyt kun on päivän istunut junassa, niin voisi syödä ja lepäillä.


Huomenna sitten tarkemmin tutkimaan Fort Williamia ja toivottavasti Ben Nevisiä.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Edinburgh, päivä kaksi

Meikäläisen suunnitelmat vaihtelevat kuin Skotlannin sää. No, lähinnä ne suunnitelmat perustuvatkin hyvään keliin...

No, aamulla oli sumuista, kun mutustelin marmeladilla siveltyä paahtoleipää ja mietin samalla päivän suunnitelmia. Mutta kun kävin nappaamassa kaakaon ja juna-aikataulut asemalta, muuttui suunnitelmat heti. Oli nimittäin alkanut satamaan. Onnittelin salaa mielessäni itseäni, ettei tarttenut lähteä Arthur's Seatille.

Kävin sitten hakemassa postipakettilaatikon ja pakkasin siihen omia turhaksi käyneitä tavaroita (matkalla ostettua lukemista) ja pari matkamuistoa. Vein paketin sitten pääpostiin ja yllättäen se sattui olemaan paikallisessa ostoskeskuksessa, joten vältelläkseni vesisadetta, kävin kauppoja ihmettelemässä.

Eroaa se aika lailla Forumista. Siellä oli yksikin liike nimeltä "Appyfeet" ja siellä ihmiset tunkivat jalkansa akvaarioon! Sitten naiset kiljahtelivat, kun kalat alkoivat herkkuaterialle. Kävi mielessä kokeilla itsekin, mutta totesin ettei meikäläisen lompakko olisi kestänyt sitä. Mitä jos koko akvaariollinen kaloja olisi saanut ruokamyrkytyksen, jos olisin tunkenut hikiset jalkani siihen? Varmasti olisin joutunut maksamaan ne pirskatin elukat.

Ihmeteltyä kaloja tarpeeksi, huomasin Skotlannin sään taas muuttuneen. Paistoikin aurinko! Tietenkin tuli ohjelman muutos ja hilpasinkin suorinta reittiä hostellille, säkkipillin äänen saattelemana. Ensimmäistä kertaa näin paikallisen pillipiiparin ihan livenä (Suomessa oli kerran kans, mutta vaikka näytti skotilta, taisi ollakin saksalainen).

Ja koska kaduin aikaisempia ajatuksiani kävelylenkistä, niin päätin sittenkin kävellä Salisbury Cragsien kautta. Siellä erehdyin seuraamaan paikallista, jonka avulla löysin uuden reitin ylös. Tosin siinä vaiheessa en kiitellyt arvon herraa, kun kiipesin hankalimman paikan yli. Touhu alkoi muistuttaa aivan vuorikiipeilyä ja meinasin jo heittää koko homman pois -jos olisin uskaltanut katsoa alas. Yksi kengän lipsahdus ja olisi ollut ainakin murtuneita luita. Ja reitti alkoi viattomasti kiviportaina...

No, koska aurinko vieläkin paistoi vuoren valloituksen jälkeen, kävelin taas Holyrood Parkin ympäri. Ja siinä päästäänkin eiliseen -joku ehkä muistaakin, mitä viime vuonna kirjoitin Holyrood Palacesta? Että se on suljettu, kun kuningatar on siellä? Eli kyseinen rakennus vahvisti eiliset epäilyni. Kuningatar on vieläkin kaupungissa, koska palatsi oli suljettu. Palatsin pihalla näin vilauksen kahdesta nuoresta pariskunnasta, toinen likoista näytti eiliseltä "tytöltä". En kyllä tiedä, ketä oli. Juuri kun tulin paikalle, oli vissiin kuningatar ehtinyt mennä sisälle, kun kameroiden kanssa seisonut porukka hajaantui.

Mutta semmoista tänään ja huomenna lähdetään uuteen suuntaan. Eli seuraava pysäkki on sitten Fort William, jossa Ben Nevis odottaa kärsivällisenä kiipeilijöitä. Niin ja Ipodilla otettuja kuvia voi seurata meikäläisen naamakirjasta. Tänne lisään kameralla otettuja kuvia sitten matkan jälkeen.


- Posted using BlogPress from my iPhone

Edinburgh!

Ensimmäinen päivä on suurimmaksi osaksi koluttu jo läpi, vaikka aikaa vielä on tehdä kaikennäköistä. Pieni suunnitelma olisi kipaista Edinburghin dungeonissa, mutta sen näkee myöhemmin.

Lähdin sitten aamusella käymään kaupungilla, etsimään postimerkkejä ja seuraamaan säätä. Pitää varmaan huomenna etsiä postitoimisto, josta saa lähetettyä paketteja... Erehdyin nimittäin paikalliseen kirjakauppaan (ne postimerkit..!) ja sehän ei ollut hyvä idea laisinkaan. Noo, lisää kantamista...

Kun keli ei vieläkään näyttänyt selkenevän, niin käveleskelin linnalle ja piipahdin sisään. Ja eiköhän se arska näyttänyt naamansa! Mutta erikoiseksi tuon kelin teki se, että linna oli ainoa jossa paistoi aurinko. Sumukerros oli alempana, katutasolla.

Linnassa pisti silmään, että siellä oli poliiseja (niitä ei voinut olla huomaamatta, kun aika moni halusi kimppakuvan itsestään poliisin kanssa), mitä viimeksi ei ollut. Siinä vaiheessa minäkin jo aloin kummissani päätä raapimaan, kun paikalle tuli punaisissa asetakeissa jotain kaartilaisia. Ainakin yhdellä oli takissa kullanvärisiä köysiä ja ilmeisesti kauluksessa joku iso tähti tai aurinko tai joku sellainen. Lisäksi sinne tuli eräs nainen mustan auton kyytissä.

Sehän oli ilmeisesti ihan ite Lissu-täti, joka tuli esittelemään linnaa vieraille (en kyllä ole aivan varma, kun tuo näkö on mitä on). Epäilin vieraita ulkomaalaisiksi poliitikoiksi, koska parlamentin kohdalla näytti olevan tv-porukka. Lisäksi yhdessä autossa näytti olevan joku nuori tyttökin. No, en jäänyt sen enempää seuraamaan tilannetta, vaan lähdin viemään tuliaisostokset hostellille.

Koska aikaa vielä oli eikä kaupungilla jaksanut pyöriä, niin lähdin testaamaan, joskos aurinko paistaisi Arthur's Seatilla. Eihän se paistanut, vaan siellä sumu sakeni. Joten kiertelin Holyrood Parkia ja jätin Arthurin huomiselle. Toivottavasti silloin on selkeämpi ilma.

Tuossa käveleskellessä tuli mieleen, ettei Edinburgh olisi hassumpi paikka asua. Haastavat lenkkeilymaastot lähellä, ystävällistä väkeä ja hieno kaupunki. Suosittelen kyllä kaikkia vierailemaan täällä, on kyllä näkemisen arvoinen paikka.

Mutta näin lopuksi olisi hyvä kertoa tämän lomareissun tavoitteet: kiivetä Ben Nevisille, nähdä shire hevonen ja päästä sm5:sen kyytiin (älkää kysykö!). Kumma kyllä, 2 viimeistä on saavutettu. Kävi melkoinen tuuri, kun lähtöä edeltävänä viikonloppuna oli Horse Fair Helsingissä. Ja siellähän moinen jätti oli käyskentelemässä! Luulin kyllä oikeasti, että hevosen löytäminen olisi hankalinta koko matkassa... Eli tärkein, Ben Nevis selviää loppuviikosta. Jos on oikein huono keli tai paljon lunta maassa, niin kiipeäminen jää muuhun ajankohtaan.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Ensi silmäys Edinburghiin

Joskus suorastaan ihmettelen, että mikä meikäläisen jalkapohjia on saanut niin paljon kutisemaan, että on pitänyt alkaa ulkomailla laukkomaan. Eilen oli yksi näistä hetkistä. Siis siinä vaiheessa kyseinen ajatus vilahti mielessä, kun lentoemännät alkoivat keräämään naisilta korkkarit niihin pään yläpuolella oleviin laatikoihin. Aivan yllättäen.

No, ajatus lipsahti pois mielestä kun laskeutuminen alkoi ja pudottauduttiin pilvien alapuolelle: kyllä se öinen suurkaupunki on mahtava näky ilmasta! Valomeri siipien alla (ainakin toivottavasti on alapuolella) saa meikäläisen aina uudelleen ilmaan. Vaikka sen koneen puistattelun olisin jättänyt kokematta. Ilmeisesti aika kova tuuli.

Kaikesta hässäkästä huolimatta löysin majapaikkaan ja löysin punkankin. Tällä kertaa huonetoverina on ainakin yksi japanilainen, on tullut tänne opiskelemaan englantia.

Keli on sumuinen, joten pitää vähän miettiä päivän suunnitelmia. Nyt olisi hyvä aika käydä linnassa ja ihmettelemässä kaupunkia, jos ei sitten tuo sumu hälvene.

Huomasin muuten sellaisen asian, että kun kirjoitan tätä blogia ipodista, niin kirjoitusten kellon ajat näyttää mitä sattuu.

Lähtöpiste: Tampere

No niin, nyt reissu pääsee oikeasti alkamaankin! Erehdyin tosin katsomaan Edinburghin tämän hetkisen sään - ja kadun sitä. Olenko todella lähdössä auinkoisesta Tampereesta sateiseen Edinburghiin? Juu, kyllä olen. Onneksi oli huomiseksi luvannut parempaa keliä.

Eli tulin vähän aikaa sitten Tampereen rautatieasemalle. Tästä on tarkoitus jatkaa matkaa lentokentälle ja pyyhkäistä Skotlantiin. Lento on Edinburghissa puol yhdeltätoista (paikallista aikaa) ja sieltä nappaan bussin majoitukselle. Normaalisti olisin majoittunut lentokentällä, mutta hostelli sijaitsee aivan bussipysäkin vieressä ja tunnen reitin entuudestaan.

Mutta katsotaan, miten tämä lähtee etenemään! Jos huomenna on mukava keli niin kipaisen Arthur's Seatille ja yritän saada muutaman maisemakuvan. Testaan samalla vaelluskenkiä, jotka "epähuomiossa" tarttui jalkoihin, kun lähdin junalle. Tiedän, tiedän, ei saisi lainata toisten kenkiä. Mutta matkan yksi tarkoitus on kiivetä Ben Nevisille ja en tee sitä lenkkareilla. En ole omistanut vaelluskenkiä moneen vuoteen, joten tartuin tähän hetken päähänpistoon.

6 yötä lähtöön!

Tein "varaslähdön" reissun kanssa ja pyyhkäisin jo Suomessa vähän etelämmäksi. Eli tosiaan hoidan lähtöviikkoa edeltävän viikon ulkomaanreissulla olevien vanhempien koiraa. En tiedä pitäisikö huolestua, kun Helsinkiin viikoksi ottamia tavaroita oli enemmän, kuin ulkomaille lähtiessä. Eli jätän ylimääräiset kamppeet Hesaan reissun ajaksi.

No, niin tai näin, reissua ei ole kyllä ehtinyt lainkaan ajatella. Hoidokki koira viettää ens kuussa 16v synttäreitä ja pienten vaivojen takia kiikutin sen sitten elukkalääkäriin. Sääliksi kävi vanhusta, kun eläintenhoitaja ei tahtonut saada verikoetta vaan tökki neulalla (itse asiassa useammallakin) kuin ei olisi koskaan aiemmin sitä tehnyt. Eläinlääkäri taas pelkäsi tätä kuuroa ja puolisokeaa koiraa niin paljon, että koski koiraan pikaisesti vasta pois lähtiessä. Erikoista, ettei palpoinut ongelma-aluetta laisinkaan. Erittäin ala-arvoista kohtelua! No, lähtiessä jäi käteen terveen koiran paperit ja lähes 200€ lasku.

Jos ei sitten ongelmia koiran kanssa, niin sitten hiihdellään yöt pitkin kämppää. Erehdyin nimittäin lukemaan "Iron King" nimisen nuorten fantasiakirjan (aivan, nuorten kirjan). Siinä vaiheessa, kun 4v pikkupoika kertoo isosiskolleen pehmolelun olevan peloissaan ("What's Flobby scared of?", "The man in the closet."), olisi parasta sulkea kirja. Jep, minä en sitä tehnyt. Systeri kertoikin sitten kuulleensa ihme kahinaa pitkin yötä, aivan kuin joku olisi laahannut jalkoja pitkin kämppää -ja tunteella. Tunnustan kyllä heränneeni klo 1.52 jostain muualta, kuin väliaikaisesta sängystäni. Liekkö yrittänyt esittää sitä miestä kaapissa vai mitä, mutta... kyllä on väsyttänyt koko päivän!

Mutta itse asiaan, eli siihen reissuun. Fort Williamista on nyt varattu majoituspaikka. Eli suhautan jossain välissä junalla Edinburghista. Ja jos sääennustus pitää paikkaansa, niin Edinburghiin on taas luvattu mahtavia kelejä meikäläisen loman ajaksi *koputtaa puuta*. Tein nyt radikaali ratkaisun ja jätin 135mm putken pois matkasta, samoin jäi kamerajalusta (tosin vahingossa). Tarkoitus olisi keskittyä maisemakuvaukseen. Muuten tavaraa on taas minimaalisesti (...paitsi se Hesan kassi) ja ei ainakaan nyt ylity painorajat.

Loma lähenee...

Vielä yksi viikko töitä ja voi alkaa harjoittelemaan lomalle jäämistä! Junalippu tipahti postiluukusta 24.2, pitää vielä vähän funtsia, miten sitä käytetään. Kyseessähän ei tosiaan ole "normaali" interrail-lippu, mutta sillä pystyy matkustamaan 4 pvä / maa. Teoriassa. Käytännössä vissiin 8 päivänä, koska kun merkkaa yhden päivämäärän lippuun, saa sillä yhdellä merkinnällä matkustaa 2 vuorokautta. Mutta eiköhän se tule riittämään meikäläiselle.

Tilasin siis lipun 2 maahan: Iso-Britanniaan ja Ranskaan. Mielenkiinnolla odotan, että kelpaako Skotlannissa laisinkaan.

Tavaralistoja olen jo vähän suunnitellut, lähinnä suurin mietinnän aihe on kameralaukku. Ostin vähän aikaa sitten uuden objektiivin maisemakuvaukseen, Canonin EF-S 10-22mm f/3.5-4.5 USM. Toivotaan, että valo riittää. Nyt onkin harkinnan paikka, että raahaanko laisinkaan mukaan 135 millistä. Se on kyllä älyttömän hyvä, kun on kyse eläinten kuvaamisesta yms... Damn, paha paikka! Pitää lisäksi alkaa keräilemään kameralaukkuun kaikki muistikortit, sekä testata mikä järkkärin vara-akuista oli finito. Eli viime reissulla yksi litium akuista sanoi itsensä irti tästä maailmasta. RIP sille.

Lisäksi on tarkoitus tutkailla blue1:n sivustoa, juolahti nimittäin eräs "fiksu" idea mieleen. Kun tosiaan olen vain yhdellä repulla + kameralaukulla liikkeellä, niin ajattelin ostaa Pariisista uuden matkalaukun ja sulloa siihen kaikki tuliaiset. Pääsee paljon helpommalla! Mutta pitää tosiaan ensin tarkistaa blue1:n sivuilta, että pystyykö ottamaan ylimääräisen laukun matkaan. Nyt vain toivotaan sopivia reissukelejä!

Eurostar

Ehdin tässä välissä käydä jo pienen harjoittelureissun, kun käytiin siskon kanssa Lontoossa "jouluostoksilla" (ei ostettu paljon mitään). Mutta takaisin tulevaan matkaan!

Tästä reissusta tulee lyhyempi, kuin mitä alunperin suunnittelin. Ensin Tampereelta lento Edinburghiin on tosiaan 15.3 ja paluulento (jälleen) Pariisista 31.3. Ja käytössä on taas Ryanair ja Blue1. Toivotaan vain, että koneet ovat silloin ilmassa. Vaikka Pariisissa ei ole niin nuukaa, vaikka lento viivästyisikin.

Eurostarilla huristellaan taas 28.3 ja Pariisin koluamiseen jääkin 2 kokonaista päivää, joista toisena ajattelin käydä Versaillesissa kun se viimeksi jäi näkemättä. Sillä tuolloin 31.3 lento lähtee jo aamusta.

Majoituksia olen varannut kahteen paikkaan: Edinburghissa 3 yötä ja Pariisissa 3. Eli 18-28.3 on vielä avoinna. Tällöin on tarkoitus kiertää vähän ylämaita, käydä Fort Williamissa (ja olla siellä pari päivää), körötellä Walesiin ja lopuksi hurauttaa Lontooseen, kun Eurostar alkaa lämmittelemään moottoreitaan.