Reili 2011

Eli se on sitten päätetty.

Näillä näkymin hyppään lentokoneeseen 15.3 ja paluu tapahtuu jälleen joskus pääsiäisen tienoilla. Ensin oli mietelmässä huristella junalla koko matka (Ruotsi-> Tanska -> Manner-Eurooppa), mutta ajattelin päästä helpommalla ja lentää.

Matkasuunnitelma on tällä hetkellä vain karkea raapustus ja sellaisena sen luultavasti pidänkin, jotta pystyy reissun päällä rukkaamaan reittiä omien päähänpistojen mukaan (kuten viime keväänä Milano ja Firenze olivat hetkellisiä mielijohteita).

Karttoja tutkimalla olen päätynyt seuraavaan: lento Edinburghiin, Skotlannin koluamista, sitten länsi-rannikkoa alas Walesiin, Lontoo ja uusi kokemus Eurostarilla (blaah, pitää muistaa ottaa matkapahoinvointilääkkeitä!) mahdollisesti Brysseliin, sitten Ranskan maalle ja lento kotiin.

Rooma olisi todella kiinnostanut, mutta se on pakko melkein jättää yksittäiseksi kaupunkilomaksi. Ketään lähdössä Roomaan?

Reissu pitkän aikaa sitten ohi...

Paluumatka meni tosi hyvin, ehdin jopa Tikkurilassa aikaisempaan junaan. Oli se kyllä mahtava tunne, kun pikajunan valot näkyivä pimeydestä! Silloin tuntui, että se junamatka oli koko reissun paras. Lentokone kyyti oli todella mukava (ei mitään paineen tunnetta päässä, eikä korvien kanssa ongelmia) ja sain katsella maisemia. Todella mahtavaa!

Italiassa tapaamani filippiiniläinen ystäväni varoitti, että matkassa parasta on kotiin palaaminen MUTTA reissun jälkeen alkaa luultavasti jalkapohjia taas kutittamaaan. Ja ainakin minä alleviivaan saman varoituksen. Eli tässä parin kuukauden aikana on käynyt jo monesti mielessä uusi reissu ja...luultavasti teen sen ensi keväänä.

Paikka ja aika on vielä täysin avoin (olisi niin paljon nähtävää!) ja jos jotakuta kiinnostaa seuraksi lähteminen, niin siitä vain! Yritän saada lomat myöhäisempään ajankohtaan (huhtikuulle), mutta luultavasti en pääse reissuun parhaimpaan loma-aikaan (touko-elo). Olisi upeaa päästä käymään samoissa paikoissa kuin viimeksi ja koluta suurkaupungit tarkemmin, mutta toisaalta tekisi mieli nähdä uutta. Reissu on vasta suunnitelma asteella, mutta aika varmasti toteutan sen. Mutta minne? ja milloin? Onneksi tässä on aikaa miettiä...

Kohti Suomea

Eli odottelen nyt lentokentalla koneeseen paasya (ja tormasin taas uuteen nappaimistoon). Check-in ja turvatarkastus tehtyna, eli enaa pitaisi tulla vain se lentokone.

Nyt viela kun Suomen puolella loytaa rautatie-asemalle ja ehtii junaan, niin alkaa olla reissu pulkassa. Tai no, kunhan selviaa ensin lennosta hengissa, niin kuvasaastetta matkasta on jossain valissa sitten tiedossa meikalaisen kuvablogissa. Heti kun vain saan muokattua kuvia ja lisattya sinne.

Tuosta lennosta viela: kun olin ensin harmissani, etten nahnyt ikkunasta niin otin nyt sitten uhkarohkeasti ikkunapaikan. Saa nahda, tulenko katumaan sita heti, kun kone lahtee rullaamaan kiitoradalle!

Pariisi, paiva 3

Eli tama paiva on aika lyhyenlainen. Kavin Sacré-Cœur kirkossa ja oli se kylla komean nakoinen - ja varsinkin sisalta! Siellahan ei tietenkaan saanut kuvata laisinkaan, kuten yleensakaan kirkoissa mutta paasin samalla seuraamaan katolisen kirkon paasiaisjuttua (nunnaksi paasyna on varmasti joku laulukoe, koska kaikki kuulostivat olevan sopraanoja ja hyva-aanisia). Keli oli mahtava, mutta viilea (kerrankin arska paistaa Pariisissakin), mutta itse kirkolta oli kylla hienot maisemat ymparistoon. Eraan turistin kanssa etsittiinkin Eiffelia, koska sielta kuulemma naki sen kirkon - mutta ei me kylla sita eiffelia loydetty. En sitten tieda, etta olisiko se ollut kirkon toisella puolella. Kryptaan en paassyt, koska sinne ei kelvannut niin isot setelit, kuin meikalaisella oli lompakossa. No hoh! Piti jattaa se sitten toiseen kertaan.

Sitten kavinkin Les Hallesin maanalaisessa kauppakeskuksessa ja..no, jos jomman kumman systerin kanssa joskus kayn Pariisissa niin pitaa varmaan koyttaa ne liekaan ja varustautua paksulla lompakolla. Silla siella riitti kenkia, laukkuja, merkkiliikkeita yms. Itse juutuin yhteen urheilukauppaan ja kirjakauppaan. Se kirjakauppa oli kylla mahtava! Mutta meikalaisen lompakon helpotukseksi kaikki kirjallisuus oli ranskaksi - jopa ne mangat, jotka haluaisin lukea mutta ei ole viela ilmestyneet englanniksi (siella oli jopa poytia, johon sai jaada lukemaan tai vaikka katsoa animea tai muuta sellaista)... Mutta tuliaisia sielta ei loytynyt. Itse asiassa: meikalainen ei ostanut tanaan yhtaan mitaan. Mietin kylla pitkaan yhden Eiffelin muotoisen XO-pullon kanssa, mutta en viitsinyt sita ostaa. Ei varmaan paasta meikalaista Suomessa enaa junaan, kun haisee niin paljon konjakille ja viskille...

Eli pitaa katsoa jotain Pariisi-kraasaa viimeistaan lentokentalla, jos en nyt sitten enaa innostu kaymaan missaan. Nain sivuhuomautuksena Suomessa muuten on hyva valikoima englanninkielista luettaava, toisin kuin Pariisissa. Mutta pitaa alkaa kaivamaan pipo ja hanskat esille ja alkaa suunnittelemaan pakkausjarjestysta...

Pariisi, killer walk paiva 2

Eli tuo ilma oli aika vaihtelevainen, joten olin viela miettimassa suunnitelmaa kun lahdin suihkimaan metrolla eteen pain. No, lopulta menin niin lahelle Pantheonia, kuin yhdella linjalla meikan majapaikasta paasi. Eli meikalaisen paivan kavelyohjelma oli tallainen: Pantheon, Notre Damen katedraali, Musee National D'Histoire Naturelle, Louvre (vain kavelin ohi), Tuileries, Obelisque, Champs-Elysees kauppakadun lapi Arc De Triomphelle ja koska arska naytti taas naamaansa (osan ajasta satoi vetta) niin hipsin viela ihailemaan Eiffelia Trocaderon puistoon.

Olin viela kahden vaiheilla Sacre Coeur:n kirkon kanssa, mutta paatin jattaa sen huomiselle. Plus tietenkin sen tuliaisten ostamisen. Mutta tosiaan, toivotaan huomiselle hyvaa ilmaa, silla kirkolta on kuulemma hyvat maisemat Pariisiin. Vaikka kyllahan niita tuli tuossa ihailtuakin. Lisaksi tein niin "raskaan" paatoksen, etta jatan jarkkarin huomenna majoitukseen sailoon, niin saa meikalaisen hartiakin vahan lepoa. Silla tuossa pitkassa putkessa on se huono puoli, etta esim. mitaan monumentteja ei pysty kuvaamaan kun tila ei yksinkertaisesti riita. Huh, huomenna pitaisi loytaa sitten myos kaikki loput tuliaiset! Silla huomenillalla saa pakkailla kassin siihen malliin, etta kaikki tavarat paasisivat ehjana perille.

Pitaakin tassa illan paalle viela kirjoitella kortteja ja laittaa ne huomenna postiin, vaikka meikalainen taitaa olla takaisin Suomessa ennen niita.

Pariisi

Oinen italia. Kaupungin valoissa kiskot kiiltavat pimeydesta. Jonne Euronight 266 tekee hatajarrutuksen. Syy jai epaselvaksi, mutta jarrutuksen syyna oli se vaunu, jossa meikalaisen paikka oli. Ei, en ollut mina, vaikka moni tata lukiessa sita varmasti ensimmaisena ajatteli. Useampi kuin yksi konnari kavi kaikki hytit lapi. No, tulipahan sekin koettua taalla ollessa - vielapa kaksi kertaa. Silla ei mennyt kauaa, niin toinen vaunu teki hatajarrutuksen myos.

Seuraavaksi onkin kiitettava sitten Suomen Puolustusvoimia siita, etta sen ansiosta on tullut opittua nukkumaan aina kun on mahdollista - oli samassa huoneessa outoja tai ei (muistan eka yon armeijassa, silloin ei nukkunut kukaan sina yona) tai oli paikka mika tahansa. Silla jarrutuksien jalkeen sain unen paasta kiinni nopeasti, vaikka hytti oli taynna porukkaa. Kuvitelkaa suomalainen makuuvaunuhytti ja 6 ihmista sinne (jep, olin ainoa naispuolinen).

Seuraava keskeytys tapahtui vahan jalkeen kolmen aamuyolla: poliisit ryntasivat hyttiin rytinalla, kuulin vain sanan "bueno" ja taskulampuilla arsyttavasti valottelivat silmiin ja kavivat kaikki hytissa olijat lapi ja yhelta reilaajalta kysyivat nimea. Ilmeisesti oli joku vaara tyyppi junassa. No, sitten he sulkivat oven perassaan ja lahtivat paukuttelemaan muita hyttien ovia.

No, perille paastiin reipas tunti myohassa, joten painelin sitten majapaikkaan jattamaan tavarani ja yllatyin kun siella vastaanotossa alettiin puhua Suomea. Han sanoi, etta nyt on ollut paljon suomalaisia ja itsekin huomasin sen taman paivan aikana. No, koska huone ei ollut valmis niin lahdin hanen suosittelemalle ilmaiselle turistikiertueelle, jossa naytettiin ulkoa kaikki suurimmat turistikohteet. Eli tuli siina nahtya Eiffel yms. mutta valitettavasti silloin satoi vetta (ekaa kertaa talla reissulla), joten en ottanut kuvia. Toivottavasti huomenna on parempi keli, muuten jatan ison kameran kokonaan pois matkasta ja lahden vaan tuliaisostoksille ja katselemaan nahtavyyksia sisalta pain. Niin joo, Notre Damea en viela nahnyt, mutta se oli siina lahella (se kierros kesti 3,5h ja tehtiin kavellen).

Mutta ei kai tassa kummempia, juuri tulin hostellille ja tarkoitus olisi kayda suihkussa ynna muuta rauhoittumista. Kavin tsekkaamassa huoneen ja ainakin siella naytti olevan 2 jatkaa vetamassa sikeita, mutta en sitten tieda onko koko huone buukattu tayteen.

Milano

..tai siis tata kirjoitan jalleen Firenzessa. Eli Milanossa tuli kaytya ja kylla siella yhden paivan vietti - se Milanon Duomo oli ihan vaikuttavan nakoinen. Lisaksi pongasin jo kaukaa yhden tyyriin liikkeen, johon viela erehdyin astumaan sisalle. Sielta olisin mielellani ottanut itsellekin jotain matkaan, mutta valitettavasti Se ei ollut myytavana - eika Sita varmasti olisi saanut edes lentokoneeseen vaikka olisin jattanyt kaikki muut matkatavarat tanne. Sen kun olisi lyonyt tyopakun konepellin alle, niin olisi auto kulkenut! Eli satuin siis Ferrarin liikkeeseen ja puhumani Se oli F1-auton moottori, joka lapun mukaan oli aito ja sita malliahan oli kayttanyt Schumacher ja Barrichello vuonna 2001. Itse liikkeen pongasin en niinkaan kyltin mukaan vaan ikkunasta kiillelleen F1-auton. En mennyt kysymaan, etta kulkeeko se peli vaan olen aika varma, etta vain kuoret oli lyoty esille.

Mutta kallista siella oli, ja poliiseja riitti. Jo Duomon pihamaalla ollessani laskin 6 moottoripyorapoliisia (kulkivat porukassa), 2 pakua ja yhden normaaliauton + yksi sotilas. Lisaksi siella oli myos ambulanssi, kuten Firenzessakin joka nahtavyydella on ollut. Taalla tunnutaan panostavan turvallisuuteen, silla kaikilla asemilla on nakynyt ainakin 1 poliisi tai joku sen tyylinen. Ferrarin liikkeesta on turha sanoa, etta siella turvamiehia riitti. Siita tulikin mieleen, etta annanpa pari esimerkkia hinnoista: avaimenpera 38€, auton pienoismalli (ne, jotka nayttavat leluilta) 320€...ja en edes uskaltautunut "luxury" osastolle, silla yksi pari metrinen turvamies tuijotti meikalaista niin vihaisesti. No, ehka myos sen takia, kun niiden nayteikkuna oli meikalaisen jaljilta taynna tahmaisia kaden jalkia ja kuolavanoja...

Italian junat eivat meikalaiseen oikein suurta vaikutusta tehneet: 9h matkustin junalla taalla ollessani, josta 7h joutuin seisomaan. Juu, ei mikaan mukava homma varsinkaan kun aina ei mahtunut edes kaantumaan paikoillaan, ilman etta sohi kanssa matkustajia repulla.

Lisaksi pitaa luultavasti olla otettu, koska yksi italiaano oli niin varma, etta olin paikallinen vaikka en nayttanyt silta. Joten hanen oli pakko kysya, olenko italialainen vai turisti. Ilmeisesti oli jotenkin harvinaista, etta turisti istuskeli rauhakseen nurmikolla ihmettelemassa ihmispaljoutta (olin seisonut vasta reippaan 3h tapotaydessa junassa) eika juokse kieli vyon alla katselemassa nahtavyyksia. Jos en vaarin ymmartanyt, niin jotenkin annoin "vaikutelman italialaisesta" tai jotain tallaista. Hmm..Ei kylla ensimmaisena Suomessa kavisi mielessa menna moista juttelemaan ventovieraille, mutta taalla se tuntuu olevan aivan normaalia.

Mutta! Nain tulee sanottua hyvastit Italialle, ja huomenna puolenyon maissa alkaa matkan viimeinen etappi - Ranska. Juna lahtee tuossa muutaman tunnin kuluttua ja tuntuu todella oudolta, etta yot kayvat yha vahaisemmaksi. Ciao!

Milano

Tai siis, en viela siella ole, vaan odottelen junaa sinne paasemiseksi.

Tama Firenzen reissu tuntuu nyt niin lyhyelta! Tannekin jai viela nahtavaa ja koettavaa, etta...no, tulenhan mina maanantaina takaisin niin nakee niitakin viela. Sain tosiaan lipun siihen junaan, eika lipunmyyja puhunut mitaan lakosta. Toisaalta taas juna lahtee niin myohaan, etta ilmeisesti se tosiaan on Italian puolella viela puolen yon maissa.

Paivat tuntuvat juoksevan vauhdilla, huomasin Milanon reissunkin jaavan suhteellisen lyhyeksi: tanaan menen sinne, ja siella olen periaatteessa vain sunnuntain - koska maanantai-aamuna hyppaan taas junaan tanne pain. Eli taitaa reissuni keskittya itse Milanon kaupunkiin. Mutta tietaakseni majoituksessa ei ole kuin wi-fi, joten seuraava blogikirjoitus tulee luultavasti vasta maanantaina.

Harmiteltiin tuossa filippiinilaisen huonekaverini kanssa, silla hankin oli tulossa Milanoon -mutta vasta silloin maanantaina. Han kuitenkin antoi meikalaiselle hyvia vinkkeja Pariisin kokemiseen. Han on ollut reissun paalla jo vuoden, tai 10 paivaa oli enaa reissusta jaljella ja sitten aika palata kotiin. Oli ollut suurimman osan ajasta Tukholmassa, joten juttua meilla riitti. Olin aika vaikuttunut, silla hankin oli yksi liikkeella - mutta vuosi reissussa on jo kova sana!

Ja nayttaisi tulevan taas upea keli tanaan, nyt jo todella lammin ja arska paistaa. Vaikka taalla lampimin alkaa olla vasta puolen paivan jalkeen.

Pisa

No niin, todistusaineistoa kaltevasta tornista on sitten kamerassa! Sinne oli itseasiassa erittain helppo loytaa: asemalta suoraa niin pitkaan, kunnes tuli kyltti ja kaski kaantya vasemmalle. Ja samaa reittia takaisin.

Sinne oli helppo suhauttaa Firenzesta junalla: vain tunti per suunta. Mutta oli se kylla vaikuttava ilmestys - koko ajan oli tunne, etta kohta se torni kaatuu. Mutta kuten arvata saattoi, myos siella oli aivan alyttomasti vakea. Lisaksi itse Duomo oli myos todella upea, mutta en sitten tieda paljonko liput olisivat maksaneet.

Minulle itsessaan oli yllatys nahda Romulus ja Remus (oliko se nyt noin?) susiemoineen tokottavan keskella pihamaata. Lisanahtavyydeksi?

Mutta kun tuo kaynti oli yllattavan pikainen, niin paatin sitten pistaytya Firenzessa yhteen jaatelobaarin tyyliseen paikkaan..ja ai, etta siella oli hyvaa evasta! Sainkin siita idean sitten, mita kokeilla kun olen taas Suomessa. Ja taalla muuten on minttusuklaa (monte) todella suussa sulavaa!

Ja asiasta kolmanteen: nain junassa koiran, joka naytti ihan saksanterrilta. Se luultavasti oli joku terrieri-mix, koska sakuksi oli tavallista pitkakarvaisempi (no joo, kyllahan mina olen nahnyt niita pitkassakin turkissa mutta...). Ehka joku saku-russeliristeytys tai jotain. Ja kun koirista oli puhe, niin kylla taalla riittaa kerjalaisia enka niille ole antanut mitaan. Mutta hankalin paikka meikalaiselle oli juurikin Pisassa: yhdella oli nuorehko koira (alle puolivuosikas) mukana. Koira kylla itsessaan naytti hyvin hoidetulta, mutta oli kova paikka kavella vaan ohi.

Ja loppuhuomautus: Saa nahda, miten kay meikalaisen siirtymisen Pariisiin. Ranskan lakkopaiva on juurikin silloin, kun meikalaisen pitaisi menna sinne. Tai se juna saattaa kylla viela 29. paiva olla viela Italian puolella, mutta en tieda kumman se juna on - Italian vai Ranskan. Pitaa kayda huomenna ostamassa lippu, niin eikohan ne kerro siella.

Firenze, paiva 2

Paikalliset pukeutuivat tanaan toppatakkeihin.

En sitten tieda, onko se uusinta muotia vai mita -koska taalla oli auringossa varmasti parisenkymmenta astetta lamminta. Osa ottikin arskaa siella, missa oli vahankaan nurmikkoa. Tai jos ei sitten nurmialuetta loytanyt, niin myos liikenteenjakajat tuntuivat olevan suosittuja. Itse kun istahdin vahaksi aikaa yhden katedraalin pihalle istuskelemaan, paasinkin juttusille yhden paikallisen italiaanon kanssa. Tama vanhempi mies puhui "huonoa englantia" (lausui kylla alyttoman hyvin harvat osaamansa sanat). Sen verran kertoi siina, etta Pisa, Firenze ja yksi kolmas (jota en nyt muista, mutta se on seuraava kaupunki mennessa Siennaan) ovat kauniita paikkoja, mutta Milano ja Sienna eivat. No, sen nakee sitten, kun paasen Milanoon. Tarkoitus tietenkin on sielta kayda lahikaupungissa paivareissu, kuten Firenzesta teen Pisaan.

Eli tuli sitten tanaan etsittya itse taavetti, mutta kun siella galleriassa ei saanut kuvata (oli siella muutakin ihan katsottavaa) niin etsin linssin taakse myos kopion, etta voin nayttaa sitten kotosalla kuvaa taiteesta. Kavin myos ihailemassa Duomoa, mutta sinne oli niin pitkat jonot, etta jatin sisalla kaymisen valiin (ja minun tuurilla siella tietenkin saa sisalla kuvata, toisin kuin galleriassa).

Taalla onkin turisteja pilvin pimein, joten en yrittanytkaan muihin nahtavyyksiin, silla sain tarpeekseni jo galleriaan jonottamisesta (siellakin piti lapivalaista kassi,tyhjentaa taskut yms). Yllatyksekseni kuulin jopa suomen kielta puhuttavan eraassa seurueessa.

"Aamupalaksi" alennuin kaymaan makkarissa (taalla niita on joka kulmassa) ja BigMacista tuli hetken kasittelyn jalkeen SmallMac. Juu, eika se taalla maistunut sen paremmalle kuin Suomessakaan. Mutta iloisen yllatyksen teki paikalliset jaatelobaarit - niita on joka puolella! Aivan alyttoman hyvaa! Mutta nyt suihkuun ja suunnittelemaan huomista pistoa Pisaan.

Firenze, paiva 1 osa 2

Kavin sitten majoituksessa chekkaamassa itteni sisaan, mutta huone on valmis vasta kahdelta, joten tulin viela kaymaan koneella.

Firenze alkaa miellyttaa koko ajan lisaa, olenkin tassa jo ostanut joitain kortteja ja pitaisi viela loytaa postilaatikko (saa nahda, millaisessa hakemisessa se on). Huomenna viimeistaan pitaa kayda sivistamassa itseaan ja tuijottaa sita kuuluisaa David:in patsasta. Oli taalla ilmeisesti muitakin ihan ok kohteita, ainakin hostellin pitaja ympyroi niita innokkaasti kartasta -ja kaikki on kavelymatkan paassa! Mutta palataanpa takaisin eiliseen ja muistelen vahan nain kirjallisesti Eurostaria.

Sen kyydin jalkeen paatin, etta en enaa ikina kulje moisella vehkeella (siis nimenomaan Eurostarilla, kylla ne muut junat menevat)! Aina kun se suhahti johonkin tunneliin, meni korvat lukkoon. Poikkeuksena meren alle laskeutuminen ja nousu, silloin se hidasti huomattavasti vauhtiaan ja ei ollut laheskaan yhta paha kuin nama muut rautatietunnelit. Lisaksi meikalaiselle tuli siina huono olo, silla maisemat vilisi turhankin nopeasti ohi. Oikeastaan sita voisi melkein kuvailla lentokoneessa olemiseen, paitsi ei onneksi ollut sita outoa paineen tunnetta paassa.

Ainoa positiivinen asia oli se Lontoon tullin koiranpentu, joka oli opettelemassa paikkoja vanhemman koiran kanssa (ei varmaan ikaa ollut kuin jotain 3kk?). Sekin tuli pistettya merkille, etta ainoat huumekoirat, joita Lontoossa nakyi, olivat spanieleita (niitahan kylla nakyi ihan paivittain).

Firenze

Jees, eli nyt ollaan Italiassa! Itse asiassa Ranskassa oli lampimampaa, mutta kylla se tasta! Firenze on itsessaan aika ruma kaupunki, mutta taalla on paljon taidetta ja lahinna tama on vain "keskipiste" meikalaisen pistoille muualle Italiaan. Eli tarkoitus olisi kayda ainakin katsomassa Pisan tornia ja saa nahda, mita muuta keksii.

Mutta itse Ranskasta! Meinasi jo syke nousta Pariisin Bencyn asemalla, kun olin odottamassa junan tuloa (sinnekin piti menna 2 eri RER-junalla ja metrolla ja paasin viela yhdella lipulla, katevaa!). No kuitenkin, Bencyn aseman seinat ovat lasia suurimmaksi osaksi (lahinna sen takia, etta siella oli paljon ovia, mutta osa ovista oli lukossa). No, nojailin kaikessa rauhassa yhteen naista lukituista ovista ja seurasin amerikkalaisten toilailua -joku iso EF porukka oli liikkeella ja siella naytti olevan monta pikku Paris Hiltonia. No asiaan! Eli nojailin seinaan ajatuksissani, kun yhtakkia tuli aiiiivan hiljaista koko rautatieasemalla! Se, jos mika havahdutti minutkin ja nostin katseeni - ja meikalaisesta seisoi metrin paassa sotilas, rynkky kasissa. Mulkaisi minua pahasti ja kaveli peremmalle asemalle. Sita seurasi sitten toinen, kolmas ja neljas. En tieda, minne ne oikein lopulta havisivat, koska kavelivat vain peremmalle, enka sen koomin heita nahnyt. Lisaksi siella kavi joukko poliiseja, joten liekko ollut jotain tekeilla?

Toinen tapaus sattui kun olin jo junassa (penkit sai kaannettya vuoteeksi, 6 hengen loossi ja meita oli 4) niin katselin ikkunasta, kuinka paikalliset yksityisetsivat (ilmeisesti, koska olivat siviileissa) ottivat kiinni jonkun miehen. Tonkivat kaikki kassit ja taskut, miehen naisseuralaisen nalkuttaessa miehelle jatkuvasti jotain. Eivat ilmeisesti loytaneet hanelta mitaan.

Mutta taalla Italiassa ollaan ja kohta pitaisi lahtea etsimaan majoitus (asemalla on western unionin paikka, jossa on koneita). Tsau!

Edinburgh, paiva jotain

Tanaan on tunnustettava, etta en ole tehnyt mitaan. Paitsi suunnitellut seuraavaa matkakohdetta. Lausanne jaa luultavasti kaymatta, tai korkeintaan paiva reissuna: siella ei nimittain ole halpaa hostellia, vaan kalliita hotelleja. Eli nain kavi, vaikka se oli yksi innokkaimmin odottamistani kohteista.

Taalla on kylla todella mukavaa porukkaa, huonetoverit (joiden nimia en edes tieda) kysyivat, etta lahtisinko heidan kanssa Ghost Tourille. Juu ei, se kylla jaa nakematta! Nukun nimittain ylapetissa, niin tahdon viettaa yoni ihan rauhassa. Joten kieltaydyin kiltisti.

Seuraava blogikirjoitus tulee luultavasti kirjoitettua vasta keskiviikkona, silla ens yon jalkeen nukun seuraavat kaksi yota junassa. Jep, nimenomaan junassa: jos kaikki menee hyvin. Ja toivottavasti siella seuraavassa matkakohteessa on lampimampaa kuin taalla (itse asiassa taallakin ollut ihan kiva ilma, mita nyt veti pilveen puolen paivan jalkeen). Edinburghilla on ollut hyvakin vaikutuksensa, ainakin varmasti systerin mielesta: olen nimittain saanut inspiraationi takaisin. Mutta Edi jatetaan hyvilla mielin ja aika varmasti tulen tanne takaisin, on taalla niin upeaa.

Toivottavasti siella pohjoisessa on pakkas...siis lamminta ja aurinkoista!

Inverness

Aamulla arvoin viela, etta mihin pain menen mutta asemalla se oli helppo paattaa: Yksi vaihtoehto oli Glasgow, mutta se oli osittain korvattu linja-autoilla (tyomaita), joten hyppasin sitten Invernessiin menevaan junaan. Ja ne maisemat! Kylla oli melkoiset nakymat junasta. Kukkulat (taitavat olla monroja tai jotain sellaisia) nayttivat silta kuin miekkavalaat olisi hypahdelleet vihreasta vedesta.

Koska Invernessiin oli niin pitka matka, eika sinne jatkuvalla syotolla niita junia kulkenut, niin itse kaupunkia ehdin katsella vain pari tuntia. Se oli kiva kaupunki, jossa meni joki kaupungin lapi. Lokkeja naytti riittavan ja maisemat olisivat olleet siellakin todella hienot, jos vain ei joku olisi lasayttanyt tehdasta nakyma esteeksi.

Takaisin tullessa huomasin huonekavereiden lisaantyneen, ainakin pari amerikkalaista (Pennsylvaniastakohan ne olivat) oli tullut ja monta muuta uutta laukkua oli ilmestynyt huoneeseen. Minun lisaksihan ei tana-aamuna ollut kuin 3, nyt taisi olla kaikki sangyt varattuna (10).

Mutta pari miinusta taalla on: ja yksi niista on kahvi! Taalla ei ihan oikeasti tiedeta, mika on kunnollinen kahvi! On capuccinoa, lattea ynna muuta ja classic coffee on sitten pikakahvia (niin, tiedoksi vain). Olenkin sitten kahvin tilalle saanut eraan toisen vaihtoehdon: kuuma kaakao kermavaahdolla. Ai etta on hyvaa! Niin ja toinen, mika oli yllatys niin coca cola ei ole laheskaan yhta suosittu kuin pepsi. Toinen miinus on ruisleipa. Alkaa jo nuo paahtoleivat pursuamaan korvista ulos, vaikka viimeksi sain ruisleipaa Suomalaisessa merimieskirkossa. Kylla sita alkaa arvostamaan taalla, missa ei tiedeta muuta leivan varia kuin vaalea.

Huominen menee luultavasti pyykatessa ja suunnitellessa uusia reitteja (ja jos on hieno keli, niin kayn Holyrood parkissa). Silla maanantainahan heitan taas repun selkaan, niin olisi hyva vahan tietaa suuntaa. No, Pariisiin asti se on suunniteltuna, mutta siita eteenpain...

Edinburgh, paiva 2

Aurinko mollotti iloisesti taivaalla, niin suunnistin heti aamusta Arthur's Seatille. Ja kylla ne paikalliset ovat kovaa porukkaa! Juoksivat rinteilla, kun taas hyva kun meikalainen jaksoi kavella. Toisaalta tein sen virheen, etten ottanut laisinkaan vetta matkaan. Mutta asiaan! Eli suunnistin ensin Holyrood Park:iin ja kiersin koko alueen, etsien samalla sopivaa reittia. Meinasin jo heti kattelussa kaantua takaisin, vaikka lenkkeilypolku oli vasta puolessa valissa rinnetta. Kiltisti kylla pysyttelin vasemmassa reunassa ja siunailin niita, jotka oli osan alueesta asfaltoineet (ei tietenkaan jyrkimpia paikkoja).

Olin Holyrood Parkin toisella puolella, kun loysin mukavan reitin huipulle asti. Tai no, on tunnustettava! Puolessa valissa tata "pikku makea" istahdin kivelle ja alkoi pieni sarvipaa kuiskailemaan korvaan, etta ei ne tieda, oletko siella oikeasti kaynyt vai et. Kuvamateriaali meni hukkaan tai joku varasti ne tai muuta sellaista. Mutta kun tarpeeksi siina istuskeli, niin eihan se ollut kuin lahtea taas kiipeamaan. Vaikka ei se Arthur's Seatin valloitus ollut ihan sellaista kuin kuvittelin.

Eiko olisi mahtavaa valloittaa huippu seisomalla korkeimmalla paikalla ja tuulettaa villisti? No tama ei ainakaan ollut sellainen! Tama kukkula tuli valloitettua raka poskella, loppumetreilla jopa kasia vetoapuna kayttaen. Enka ottanut isoa kameraa esiin laisinkaan, silla siella oli aivan mahdoton tuuli. Se riepotteli niin mahdottomasti, etta huipulla piti nojata kalliota vasten, pitaa toisella kadella silmalaseista kiinni ja toisella ottaa kuvia. No, sitten pikaisesti alas ja jatkoin kukkulan kiertoa, silla siella oli aivan mahtava keli ja loistavat lenkkeilymaastot. Vaikka voin sanoa, etta makivedoissa en paasisi kylla edes ensimmaisen maen paalle. Mutta siina kun istuskelin puolessa valissa viimeista kukkulaa (kun meinasin kaantya takaisin) niin kylla oli uskomaton olo. Etta naki ne samat kukkulat, joihin oli ihastunut jo pelkastaan kuvia katsomalla.

Kierrettyani sen Holyrood Parkin, oli aika kayda ihmettelemassa itse Palace of Holyroodhousea ja Abbeyta. Oli kylla aika kiskontaa, 10£ moisesta. Eika se palatsi ollut oikeastaan mitenkaan erikoinen, siella ei saanut edes kuvata (se on kuningattaren kaytossa silloin kun on paikalla). Tuli vain mieleen, etta jos tuollaisessa mokissa asuisi, niin eihan sita koskaan osaisi ruokahuoneeseen, saati jos pitaisi etsia vessa yolla.

Sitten, kun aikaa viela oli ja jaloista havisi maitohapot kukkulakiipeilyn jalkeen, niin kavin tervehtimassa Greyfriars Bobbya ja meinasin jopa kavella siita ohi kun oli yllattavalla paikalla (luulin sen jostain syysta olevan rauhallisessa paikassa, mutta tama olikin keskella vilkasta liikennetta). Takaisin kavellessa satuin sitten St Gilesin katedraaliin ja se oli kylla oikea ratkaisu. Ilmainen (periaatteessa, mutta maksoin 2£, etta sain ottaa kuvia sisalla) ja se oli jo tehty taiteella! Todella yksityiskohtaisia patsaita ynna muita. Lisaksi siella oli live-musiikkia (paikalliset klassisen soittajat olivat soittelemassa) ja sita oli mukava kuunnella.

Sen jalkeen olikin aika kayda taas Waterley Stationilla (Edinburghin rautatie-asema) ja napata matkaan pari esitetta juna-aikatauluista. Luultavasti huomenna hyppaan johonkin aamujunaan ja kayn ihmettelemassa ylamaita. Sunnuntaina kun julkisia liikkuu vahemman, niin kayn taalla luultavasti valloittamassa viela yhden kukkulan (siella on ilmeisesti joku roomalaistyylinen juttu) - tietenkin jos vain kelit sallivat.

Edinburgh!

Eli tuli suhahdettua Skotlantiin, mika nummien puolesta olisi loistava koiranulkoilutuspaikka! Mahtava mesta! Mutta eipa hypata eteenkasin, vaan kerrataan eilista.

Kavin siella London Zoossa ja oli kylla loistava paikka. Kelikin helli taas meikalaista, joten mikas siina oli katsella jellonia ja gorilloja. Toisaalta taas tiikerin olisi voinut kuvitella kuolleen, jos se ei olisi hengittanyt. Elaintarhan jalkeen vaelsin takaisin Eustonin rautatieasemalle (menin elaintarhalle osaksi bussilla ja lopun kavelin, takaisin taaplasin ihan omin jaloin) ja jain odottelemaan junan lahtoa. Ja ei kylla kertaakaan huolettanut olla siella ilman seuraa. Euston oli keskella yota turvallisempi kuin Helsinki keskella paivaa. Siella riitti vakea, ja varsinkin senkin erikoisuuden takia kuin roskikset. Taalla ei missaan asemalla ole roskiksen roskista! Eli niita siivoojia sitten riittaa. Mutta tosiaan, sitten siihen kehutuimpaan asiaan.

Caledonian Sleeper. Hieno yojuna (no niista kokolattiamatoista voi olla kahta eri mielta). Valkoisella lapulla oli merkattu varatut paikat, eli jos ei ollut paikkavarausta sai istua siihen, missa ei ollut lappua. Katevaa! Minahan sain ilmaisen paikkalipun erasta myyjaa jututettuani (vaikka oikeasti luulin joutuvani maksamaan siita jotain), joten istuin omalla paikallani. Tuolit olivat normaalia leveampia (eika penkkirivilla ollut kuin 3 penkkia) ja nojatuolimallisia. Toisaalta kylla oli menna se asemalta ostamani ihme kana-maissileipa vaaraan kurkkuun kun osa matkustajista nykaisi housut pois jalasta! Se on ilmeisesti joku paikallinen tapa... Niin ja siinakin muuten myytiin Smirnoff Vodkaa (ehdin jo siskolle mainostaakin, etta Stansteadin lentokentalla sai Sparista smirkkua).

Tanaan olen sitten pyorinut Edinburghin linnassa ja nyt tulin kaymaan taalla majoituksessa (jonka alakerrassa on baari). Huomenna pitaa yrittaa paasta jonnekin kavelemaan, jos keli antaa myoten ja osaan niin menen kaymaan Arthur's Seatilla. Hartiat laulavat taas hoosiannaa, kun jo toinen paiva reppu selassa ja vasen hartia kantaa viela tuplakuorman (se kameralaukku...).

Ja lopuksi: nain muuten Edinburghin asemalla taskuvarkaat itseteossa. Tosin tassa oli kyseessa kaksi, ehka sellaista 80 vuotiasta naista. Toinen meni rupattelemaan myyjalle ja toinen nakkeli kassiin tavaraa. Ehti siina ilmeisesti varastaa kahdesta liikkeesta. Ei siina muuten mitaan, mutta ehtivat ennen varkauskierrokselle lahtoa istua meikalaisen vieressa pitkan tovin. Kyllapa tuli sen jalkeen tarkastettua kassit, mutta ei ne ilmeisesti minulta varastanut. Ja toinen loppukevennys: tuli tyoasiat mieleen, kun nain Lontoossa paikallisen kiskopyorakaivurin. Hiukan pienempi, kuin mita Suomessa on tottunut nakemaan eika se varmasti kylla liikahtanut ennen yota!

Lontoo, paiva 2

Nyt paasin sinne Toweriinkin sisalle ja meni kylla yllattavan paljon aikaa! Tuli kierreltya 4h ja pitihan niita jalokiviakin kayda ihmettelemassa, kun maksoin huiman 17£ sisaanpaasysta. Turvatarkastus oli lahinna muodollisuus, kaveri kysyi mita kassissa oli ja kun sanoin 'camera', han vain totesi 'camera indeed' nahdessaan vilaukselta jarkkarin eika enempaa alkanut kassia tutkimaan.

Siella oli kylla kaikkea kraasaa myynnissa ja hinnatkin olivat nakojaan niille loytyneet. Pitkaan kylla mietin yhden prinsessamekon kohdalla kun siskon tytar halusi valttamatta prinsessakruunun tuliaiseksi. No, mekko ja kruunu jaivat hyllyyn ja toivottavasti tytsille kelpaa koru.

Muualla ei tullutkaan sitten kaytya, silla selka oli kylla vihoviimeisessa kunnossa. Aamulla jo epailin, etta pystynko kavelemaan laisinkaan mutta kylla se siita vetreytyi. Heh, tuntui oudolta kun kavin pharmacy:ssa ostamassa sarkylaakkeita niin siella myytiin laakkeiden lisaksi pesuaineita! Toisaalta tuntui myos erikoiselta tulla kutsutuksi 'hi, darling', mutta myyjatar sai minulle myytya vaaleanpunaisia pillereita. Tassa nyt odottelen, vaikuttaako ne. Keli oli kylla taas mita mainion, aurinko paistoi ja lamminta. Tuuli oli kylmahko, mutta ei se siella muurien sisapuolella tuntunut.

Huomenna pitaisi ottaa kaikki matkatavarat kantoon ja mietinkin, etta jos on hyva ilma niin kaynko London Zoo:ssa vai pitaisikohan sita kayda ihmettelemassa jotain muuta. Illan jatkoja!

Lontoo

No niin, perille paastiin kaikesta huolimatta.

Vaikka teinkin suuren virheen lukiessani netista ennen lahtoa kauhukokemuksia lentokoneista ja niita sai kuulla kylla tyokavereiltakin. Kaikkea esimerkiksi, miten joillain oli tarykalvo puhjennut lentokoneessa, tietenkin vakiona korvien lukkoon meneminen yms. Ja pakko tunnustaa - olin oikeasti ottaa jalat alleni kun paasin lentokoneeseen ja aloin tutkimaan turvavyon toimimista ja huomasin vierustoverin itkevan silmat paastaan silkasta kauhusta. Eika lentokone ollut edes viela liikahtanut.

Onneksi en karannut paikalta, silla lentokokemus oli itse asiassa ihan hyva: ei mitaan ongelmia korvien kanssa, ainoastaan paa tuntui menevan sekaisin paineenvaihteluista. Kun taas silla minun vierustoverilla ei tuntunut olevan ihan niin hyva elama silla hetkella (kyynelehti noususta laskuun saakka). Lentokentta oli loistava paikka yopya, siella oli lammin, kaupat koko yon auki ja tyontekijoita porrasi jatkuvasti ymparilla.

Ja monen on varmaan vaikea uskoa, etta mina, the matkaaja joka ei osaa kulkea edes Oulussa linkkurilla, on pystynyt suunnistamaan suuressa Lontoo-cityssa. En kylla ihan ydinkeskustassa ole kaynyt, paivan ohjelmana oli vain paasta lentokentalta keskustaan ja loytaa majoitus. Sen lisaksi (hoo, kavin ajelemassa kaksikerrosbussilla!) ehdin ravata London Bridgen paasta paahan monta kertaa ja kiertaa Towerinkin. Olisin kaynyt tuossa jalkimmaisessa sisalla, mutta siella oli portilla turvatarkastus ja minulla oli koko tavara-arsenaali matkassa niin en kehdannut.

Suurin aika lahinna meni tassa Suomalaisen merimieskirkon lahella olevassa puistossa - vietin 3h vain ihmettelemassa paikallista kulttuuria ja kuvaamassa lintuja. Etta tiedoksi vain systereille, etta saatte katsella satoja kuvia kuinka lokki ui.

Huomenna olisi tarkoitus yrittaa tuohon Toweriin sisalle ja kayda jossain keskustassa pyorimassa. Mutta yllattaen tassa paivan aikana on tuo englanti alkanut palaamaan, vaikka osa puhuukin niin mahdottoman nopeasti! Taalla kirkossa on loistava vaki ja nytkin kuulostaa joku majoittuja soittavan pianoa ja laulavan (hanella on todella mahtava aani).

Vihdoinkin loma!

Eli eilen jäin lomalle ja tämä päivä onkin sitten pyhitetty viimeisille viilaukselle -ja pakkaukselle. Tietenkin kun olen nyt pitemmän aikaa pitänyt 2 kertaa viikossa hartaan pakkaushetken, niin uskoisin tämän käyvän yhtä mutkattomasti. Pitää tietenkin vähän kokeilla, että jaksaa sitten repun kantaakin.

Tuli sitten jo varattua Eurostarin (Lontoo-Pariisi) lippu ja yllättäen ei maksanut kuin vähän vajaa 50€ vaikka kyseisessä junassa oli alle 10 paikkaa jäljellä! Nyt vielä kun innostuin katselemaan kaupungeista kuvia, niin yhä enemmän kutittaa jalkapohjia eikä millään malttaisi odottaa huomiseen. Lähden luultavasti aamupäivästä junalla kohti Tamperetta ja ihmettelen sitten siellä suurta maailmaa ja yritän löytää lentokentälle. Kentällä menee tietenkin oma aikansa pyöriessä eksyneen näköisenä, koska en tosiaan ole koskaan ollut koneessa. Olisikin noloa myöhästyä jo ensimmäisestä lentokoneesta.

Osa työkavereista ei millään tahdo uskoa, että olen heittämässä repun selkään ja lähdössä reissuun yksin. Ehkä sitten viimeistään, kun saavat postikortin (lupasin laittaa kortin mutta pitäisi kuulemma olla joka maasta jossa käyn mutta nooo, saa nähdä...).

Huomasin myös, että Pariisista pääsee yöjunalla Milanoon tai jopa Roomaankin asti ja siitä heräsikin ajatus...mutta katsotaan, jääkö se vain ajatukseksi vai ehdinkö toteuttaa sen!

Vielä yksi työpäivä ja lomille lompsis!

Työkomennus on mutkistanut paljon asioita, mutta siskon avulla (ja joustavuudella) olen saanut asioita hoidettua. Että suuri kiitos systerille, on se mukava kun on tuollainen isosisko!

Eli sisko kävi hakemassa minulle interrail-kortin, koska töiden takia en itse ole koskaan palveluaikaan Oulussa. Joten nyt on uunituore reilauskortti odottamassa pöydällä paluutani!

Pitäisi vielä tulostaa lentojen boarding pass:it ja alkaa reissu olla hyvällä mallilla. Vielä pitäisi tehdä jonkinmoinen lista pakattavista tavaroista (ja pakata reppu!) ja ottaa passista kopio, mutta muuten asiat on hoidossa. Lisäksi kameran muistikortitkin saapuivat mukavasti viime viikolla niin ehtivät nekin kassiin.

Olen varannut suurimmaksi osaksi reissuani majoituksen etukäteen ja ehkä hyvä, että teinkin: pääsiäinen näyttää täyttävän majoitustiloja kovaa tahtia. Tilanne on siis majoituksen suhteen seuraava: ensiksi majoitun pariksi yötä Lontoon suomalaiseen merimieskirkkoon (27£ yö) ja sitten vasta lähden Skotlantiin. Skotlannissa yövyn Edinburghissa 4 yötä ja sieltä luultavasti teen myös päiväreissuja muihin kaupunkeihin. Kolmas varattu majoitus on sitten vasta Pariisissa: 3 viimeistä yötä ennen paluulentoa.

Saattaa olla, että reissussa varaan seuraavan majapaikan aina sen hetkisestä majoituksesta etukäteen. No, sen näkee sitten siellä.

Kello tikittää

Loma lähenee nopeaa tahtia ja alkaa hiukan jännittämäänkin. Eniten tällä hetkellä kutkuttaa tuo lentomatka. Vaikka kyllähän se kone tietenkin aina alas tulee - mitä nyt tyyli saattaa olla vapaa.

Kävinpä sitten ostamassa itselle uuden kameralaukun, oli erittäin hintavakin (normaalihinta 160€, mutta oli alennuksessa) mutta varmasti laadukas. Elikkäs ostin Oulun Kuvasta National Geographicin mustan järkkärilaukun, jossa oli sadesuoja matkassa. Oikein fiksun näköinen!

Tälle reissulle alkaa pikkuhiljaa hintaa muodostumaan, koska kaikki kamppeet täytyy ostaa uutena. Jos olisin aiemmin käynyt reissussa niin ei olisi tarvinut ostaa kameralaukkua, passia, MasterCardia, matkavakuutusta yms.

Lähden tänään työreissulle, joten ajattelin ottaa LonelyPlanetin opaskirjat (France ja Great Britain) mukaan ja lueskella niitä vähän. Etsiä vähän vinkkejä missä käydä ja mitä tehdä.

Ja heti muuttuivat suunnitelmat

Elikkäs lentoliput ovat ostettu ja näin ollen muuttui lähtöaika. Ryanair ei lennä 13.3, joten siirsin lennon seuraavaan päivään. Pienten maksuongelmien jälkeen (Norden Visa Electron ei kelvannut) sain kaiken kuitenkin kuntoon. Eli sunnuntai-iltana puolenyön aikoihin lento saapuu Standsteadille, jossa yövyn ennen Edinburghiin lähtöä.

Paluulento tapahtuu Pariisista Blue1:lla ja iso plussa mutkattomasta lennon varaamisesta ja maksamisesta.

Pitäydyn kuitenkin yhä päätöksessäni mennä Eurostarilla ja päiväkin on jo päätetty: 24.3. Kellonaika on vielä suunnitelmissa, koska mietin yhä majoitusta ja miten sieltä on mahdollista päästä junalle. Ryanairin lento tuli maksamaan 60€ ja muutama sentti päälle, paluulento 114€.

Mietin juuri, että kasvaakohan nälkä syödessä. Tarkoitus oli käydä katsomassa useampi maa, ettei enää tarvitse lähteä ulkomaille mutta mutta... minulle on ehtinyt jo herätä ajatus uudesta reissusta, mutta se jää nähtäväksi. Kunhan nyt ensin selviäisi tästä hengissä.

Mutta muistilistaa:
passi [ostettu]
lennot [ostettu]
reilikortti [ei vielä]
rokotukset (?) [mietinnässä]
repulle lentopussi [ostoslistalla]
kameralaukku [kahden vaiheilla, otanko järkkäriä]
dry bag [sama kuin edellisessä]
lisämuistikortteja [tilattu]
vara-akku [ostoslistalla]

Matkasuunnitelma

Eli minulla on tällä hetkellä vain karkea suunnitelma reitistä, tarkoitus on antaa suunnitelmien elää ja muuttua reissun aikana. Mutta muutama asia, josta aion pitää kiinni ovat:

-Lento Lontooseen 13.3
-Paluulento Pariisista
-Lontoo-Pariisi väli Eurostarilla. Tähän ostan lipun jo etukäteen.
-InterRail Global Pass 22pv

-Lontoosta käyn useamman päivän visiitin Skotlannissa. Sen jälkeen tulen takaisin Lontooseen ja vietän useamman päivän ihmettelemässä kaupunkia ennen kanaalin alitusta junalla.
-Tarkoitus on käydä Etelä-Ranskassa ja Alppien lähistöllä ja jos vain aikaa riittää niin myös Italian puolella. Reissun loppupuolelle jätän kuitenkin muutaman päivän aikaa Pariisille.

Tervehdys!

Eli loin tämän blogin lähinnä sen takia, että sukulaiset ja ystävät tietäisivät suurin piirtein, missä olen (oikeasti kyllä vain estämään, etten viime hetkellä peru matkaa).

Mutta asiaan! Eli olen 23 vuotias naisimmeinen, joka aikoo lähteä maailmalle suoraan pystymetsästä. Olen joskus nuorena käynyt Tukholmassa ja Venäjän rajalla, mutta siinä reissuni sitten ovatkin. Jo useamman vuoden on jalkapohjia kutitellut ja nyt lopultakin siihen on mahdollisuus saada helpotusta. Tarkoitus on jättää Suomi 13.3.2010 ja palata pääsiäisen aikoihin. Kesä olisi ollut säiden puolesta parempi, mutta tällä hetkellä ei ollut töiden puolesta mahdollista saada sinne lomaa.

Matkasta tekee omasta mielestäni jännittävän juurikin se, etten ole koskaan ollut lentokoneessa, kielitaitoni on keskivertoa huonompi ja olen lähdössä reissuun yksin.