Mutta tässä muutama:
maanantai 7. toukokuuta 2012
Kuvasaastetta
No niin! Olen liittänyt blogiteksteihin asianmukaisia kuvia ja tähän laitan pari sattumanvaraista kuvaa. Matkassa oli tosin ainoastaan Canonin pikkukamera, järkkäri jäi kotio kovien sade ennusteiden takia. Monesti kävi mielessä, että voi kun olisi ollut järkkäri, jalusta ja loistavat kelit... Toivotaan sitä sitten seuraavalle kerralle! Valitettavasti parhaimmista kuvista voitte nähdäkin, että kuva olisi ollut muuten ihan ok, mutta... sitten jostain kulmasta pilkistää sähköpylväs tai kuvan poikki siintää sähkölangat...
Mutta tässä muutama:
Mutta tässä muutama:
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Back to Finland
Reissu on (melkein) takana ja näin viimeisenä päivänä jo sitä ihmetteli, että joko se on ohi? Olisin voinut olla pidempäänkin. Tuntuu tietenkin näin reissun viimeisen (kotimaan) junamatkan aikana oudolta, kun ikkunan takana ei näykään lampaiden täyttämiä peltoja eikä mahtavia Skotlannin kukkuloita.
Kuva saastetta tulee sitten jälkikäteen, valitettavasti joudun nimittäin saman tien lähtemään työreissulle maakuntiin. Puhtaat sukat jalkaan ja yöllä on taas aika heittää uskollinen Wolfskin selkään -uusi reissu, vaikka eri syistä.
Mutta palataan Edinburghiin! Humputeltiin siskon kanssa kolme päivää kuin normaalit turistit; käveleskeltiin ja ihmeteltiin nähtävyyksiä. Edinburghin linna, pari kirkkoa, Arthur's Seatin valloitus (systerillekin ihan lasten leikkiä, vissiin Ben Nevis vei pahimmat pelot) ja käytiin roikkumassa Holyrood Palacen portilla. Asukkaat olivat kotosalla, joten palatsiin itsessään ei päästy. Ja tietenkin shoppailtiin! Pääosin tuliaisia, mutta meikäläiselle tarttui muutama ryysyn kappalekin, Skotlannissa oli mm. uskomattoman hyvät urheiluliikkeet (hyss, ei mitään mainintaa kirjoista ja kaakaosta, jotka olivat ylittää matkatavaroiden painorajat ja ilmeisesti viskiä tuli niin paljon laukkuun, että olivat tutkineet ruumassa olleen laukun). Vieläkin harmittaa, etten Fort Williamista ostanut lisää telttakiiloja -ehdin jo pari vääntää mutkalle. Hillebergin kiilat ovat luultavasti kotosalla tilaustavaraa - Fort Williamissa ne oli hyllytavaraa.
Mutta säät suosivat meitä Edinburghissa, pääosin oli aurinkoista tai puolipilvistä. Ehkä suurin muutos tapahtui lauantaina: melkein joka toinen vastaantulija puhui suomea. Edinburgh on ilmeisesti suomalaisten suosiossa kaupunkilomakohteena. Vaikkakin puheista päätellen kovinkaan moni ei... jakanut minun ja siskoni innostuneisuutta kaupunkiin ja muuhun Ylämaahan. En tiedä, oliko suurinosa odottanut hellekelejä ja rannalla makoilua vai mitä kaupunkilomalla odotetaan? Skotlanti on märkä ja kylmä maa - vettä ja jopa räntää tulee melko todennäköisesti satamaan. Mutta ihmiset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia - varsinkin, jos uskaltautuu pois turistialueilta.
Parhaiten ehkä reissusta jäi mieleen eccon vaelluskengät, jalat selvisivät rakoitta. Myös siskon ilmainen sairaala- ja apteekkikäynti oli iloinen yllätys, mutta sen yhteydessä on hyvä sanoa varoituksen sana: Ylämaat ovat karua ja harvaanasuttua seutua. Tyndrum, jossa sisko joutui jättämään reissun kesken, ei esimerkiksi omannut lääkäriä -vaan potilaat haettiin hätätapauksessa helikopterilla (mutta kylällä oli 2 junaseisaketta). Eikä se ollut ainoa paikka. Kingshouse ja Inveroran olivat kyliä - joissa oli vain hotelli ja yksi talo. Eikä niihin edes päässyt linja-autolla.
Glasgow jäi mieleen todella ystävällisistä ja avuliaista kaupunkilaisista, ja murhatilastoista huolimatta tulen varmasti vierailemaan siellä uudestaan. Kinlochleven ja sen idyllinen hotelli (ja seurallinen kissa) oli jotain uskomatonta ja toivon vierailevani siellä uudestaan. Puhumattakaan Balmahan ulkoilmaporealtaasta ja omistajattaresta, joka istutti läpimärät Conic Hillin konttaajat takkatulen ääreen siemailemaan kahvia.
Kaiken kaikkiaan oivallinen reissu ja reissun aikana tuli tavattua joukko erilaisia, mutta mielenkiintoisia ja hauskoja ihmisiä. Katsotaan, uusitaanko reissu ensi vuonna, jotta systeri pääsee näkemään jalkapatikassa Tyndrum-Fort William välin, joka tällä kertaa hänellä jäi käymättä.
Kuva saastetta tulee sitten jälkikäteen, valitettavasti joudun nimittäin saman tien lähtemään työreissulle maakuntiin. Puhtaat sukat jalkaan ja yöllä on taas aika heittää uskollinen Wolfskin selkään -uusi reissu, vaikka eri syistä.
Mutta palataan Edinburghiin! Humputeltiin siskon kanssa kolme päivää kuin normaalit turistit; käveleskeltiin ja ihmeteltiin nähtävyyksiä. Edinburghin linna, pari kirkkoa, Arthur's Seatin valloitus (systerillekin ihan lasten leikkiä, vissiin Ben Nevis vei pahimmat pelot) ja käytiin roikkumassa Holyrood Palacen portilla. Asukkaat olivat kotosalla, joten palatsiin itsessään ei päästy. Ja tietenkin shoppailtiin! Pääosin tuliaisia, mutta meikäläiselle tarttui muutama ryysyn kappalekin, Skotlannissa oli mm. uskomattoman hyvät urheiluliikkeet (hyss, ei mitään mainintaa kirjoista ja kaakaosta, jotka olivat ylittää matkatavaroiden painorajat ja ilmeisesti viskiä tuli niin paljon laukkuun, että olivat tutkineet ruumassa olleen laukun). Vieläkin harmittaa, etten Fort Williamista ostanut lisää telttakiiloja -ehdin jo pari vääntää mutkalle. Hillebergin kiilat ovat luultavasti kotosalla tilaustavaraa - Fort Williamissa ne oli hyllytavaraa.
Mutta säät suosivat meitä Edinburghissa, pääosin oli aurinkoista tai puolipilvistä. Ehkä suurin muutos tapahtui lauantaina: melkein joka toinen vastaantulija puhui suomea. Edinburgh on ilmeisesti suomalaisten suosiossa kaupunkilomakohteena. Vaikkakin puheista päätellen kovinkaan moni ei... jakanut minun ja siskoni innostuneisuutta kaupunkiin ja muuhun Ylämaahan. En tiedä, oliko suurinosa odottanut hellekelejä ja rannalla makoilua vai mitä kaupunkilomalla odotetaan? Skotlanti on märkä ja kylmä maa - vettä ja jopa räntää tulee melko todennäköisesti satamaan. Mutta ihmiset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia - varsinkin, jos uskaltautuu pois turistialueilta.
Parhaiten ehkä reissusta jäi mieleen eccon vaelluskengät, jalat selvisivät rakoitta. Myös siskon ilmainen sairaala- ja apteekkikäynti oli iloinen yllätys, mutta sen yhteydessä on hyvä sanoa varoituksen sana: Ylämaat ovat karua ja harvaanasuttua seutua. Tyndrum, jossa sisko joutui jättämään reissun kesken, ei esimerkiksi omannut lääkäriä -vaan potilaat haettiin hätätapauksessa helikopterilla (mutta kylällä oli 2 junaseisaketta). Eikä se ollut ainoa paikka. Kingshouse ja Inveroran olivat kyliä - joissa oli vain hotelli ja yksi talo. Eikä niihin edes päässyt linja-autolla.
Glasgow jäi mieleen todella ystävällisistä ja avuliaista kaupunkilaisista, ja murhatilastoista huolimatta tulen varmasti vierailemaan siellä uudestaan. Kinlochleven ja sen idyllinen hotelli (ja seurallinen kissa) oli jotain uskomatonta ja toivon vierailevani siellä uudestaan. Puhumattakaan Balmahan ulkoilmaporealtaasta ja omistajattaresta, joka istutti läpimärät Conic Hillin konttaajat takkatulen ääreen siemailemaan kahvia.
Kaiken kaikkiaan oivallinen reissu ja reissun aikana tuli tavattua joukko erilaisia, mutta mielenkiintoisia ja hauskoja ihmisiä. Katsotaan, uusitaanko reissu ensi vuonna, jotta systeri pääsee näkemään jalkapatikassa Tyndrum-Fort William välin, joka tällä kertaa hänellä jäi käymättä.
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Edinburgh
Tänään sitten heitimme hyvästit aurinkoisessa kelissä Fort Williamille ja majapaikan loistavalle henkilökunnalle. Oli taas ilo vierailla Fort Williamissa ja systerin hermotkin ovat löytäneet takaisin Conic Hilliltä, kun jopa yllätyksekseni hän tuumi haluavansa ensi vuonna uudestaan. Liekkö varpaiden parantumisella osa syynsä...? Pari päivää sitten hänhän julisti, ettei lähde enää koskaan ulkomaille...
Eilen meillä oli aikalailla lepäämispäivä. Aamusella käytiin heittämässä 10km lenkki Cow Hill:llä (nimestään ja varoituskylteistä huolimatta en nähnyt kuin lehmän jätöksiä) lämmittelemässä meikäläisen pohjelihaksia. Ben Nevisistä oli pari päivää aikaa ja jalat vieläkin niin tukossa? Hyvä etten jäänyt mäkeen istumaan ja parkumaan äitiä, kun tuntui ylämäessä, että pohkeet repeää. No pain, no gain -vai miten se oli? Onneksi kipuamisen aikana jalat alkoivat pitemmän päälle vertymään ja Cow Hill:n huipulla pystyi jo nauttimaan näköalasta (laskeutuminen oli asia erikseen).
Aamulenkin jälkeen suunnattiin rautatieasemalle kahville. Samalla huikattiin hyvästit yhdelle majapaikan brittiasiakkaista: hänen lomansa alkoi olla ohi ja hänen oli aika hypätä junaan ja palata takaisin Lontoon vilinään. Hänet nähdessään muistin, etten onneksi ollut ainoa, jonka jalat olivat kipeät Ben Nevisistä. Britti oli noussut samana päivänä vuorelle kuin mekin, ja seuraavana päivänä ollut vielä kipeämpi kuin minä. Kyllä lämmitti ajatus mieltä, vaikka kirkkain muistikuva meikäläisen ajatuksissa on ollut siniseen t-paitaan pukeutunut juoksija viilettämässä Ben Nevisin rinteillä. Häneen verrattuna meikäläisellä on vielä tuhottomasti työsarkaa edessä!
Koska keli oli erinomainen ja majatalo oli rauhallinen, kahvin jälkeen kaivettiin siskon kanssa kirjat esiin ja heittäydyttiin patiolle nauttimaan upeasta säästä (ja hyvästä lukemisesta). Päivän päätteeksi molemmat oltiinkin kärvennetty nahkamme punaiseksi.
Morrisonista iltapalaa ja reppujen esipakkauksen jälkeen olikin aika heittää pää tyynyn!
Tänään aamulla olikin vain laukkujen loppuun pakkaus ja aika lähteä rautatieasemalle odottamaan junaa. Päivä tulikin vietettyä enemmän tai vähemmän junassa, ensin 4h Fort Williamista Glasgow:hun ja sieltä jatkoyhteys Edinburghiin (vajaa tunti).
Edinburghissa nopea päivällinen ja punkan etsiminen, niin oltiin jo aika valmiita.
Eilen meillä oli aikalailla lepäämispäivä. Aamusella käytiin heittämässä 10km lenkki Cow Hill:llä (nimestään ja varoituskylteistä huolimatta en nähnyt kuin lehmän jätöksiä) lämmittelemässä meikäläisen pohjelihaksia. Ben Nevisistä oli pari päivää aikaa ja jalat vieläkin niin tukossa? Hyvä etten jäänyt mäkeen istumaan ja parkumaan äitiä, kun tuntui ylämäessä, että pohkeet repeää. No pain, no gain -vai miten se oli? Onneksi kipuamisen aikana jalat alkoivat pitemmän päälle vertymään ja Cow Hill:n huipulla pystyi jo nauttimaan näköalasta (laskeutuminen oli asia erikseen).
Aamulenkin jälkeen suunnattiin rautatieasemalle kahville. Samalla huikattiin hyvästit yhdelle majapaikan brittiasiakkaista: hänen lomansa alkoi olla ohi ja hänen oli aika hypätä junaan ja palata takaisin Lontoon vilinään. Hänet nähdessään muistin, etten onneksi ollut ainoa, jonka jalat olivat kipeät Ben Nevisistä. Britti oli noussut samana päivänä vuorelle kuin mekin, ja seuraavana päivänä ollut vielä kipeämpi kuin minä. Kyllä lämmitti ajatus mieltä, vaikka kirkkain muistikuva meikäläisen ajatuksissa on ollut siniseen t-paitaan pukeutunut juoksija viilettämässä Ben Nevisin rinteillä. Häneen verrattuna meikäläisellä on vielä tuhottomasti työsarkaa edessä!
Koska keli oli erinomainen ja majatalo oli rauhallinen, kahvin jälkeen kaivettiin siskon kanssa kirjat esiin ja heittäydyttiin patiolle nauttimaan upeasta säästä (ja hyvästä lukemisesta). Päivän päätteeksi molemmat oltiinkin kärvennetty nahkamme punaiseksi.
Morrisonista iltapalaa ja reppujen esipakkauksen jälkeen olikin aika heittää pää tyynyn!
Tänään aamulla olikin vain laukkujen loppuun pakkaus ja aika lähteä rautatieasemalle odottamaan junaa. Päivä tulikin vietettyä enemmän tai vähemmän junassa, ensin 4h Fort Williamista Glasgow:hun ja sieltä jatkoyhteys Edinburghiin (vajaa tunti).
Edinburghissa nopea päivällinen ja punkan etsiminen, niin oltiin jo aika valmiita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)