Kuva saastetta tulee sitten jälkikäteen, valitettavasti joudun nimittäin saman tien lähtemään työreissulle maakuntiin. Puhtaat sukat jalkaan ja yöllä on taas aika heittää uskollinen Wolfskin selkään -uusi reissu, vaikka eri syistä.
Mutta palataan Edinburghiin! Humputeltiin siskon kanssa kolme päivää kuin normaalit turistit; käveleskeltiin ja ihmeteltiin nähtävyyksiä. Edinburghin linna, pari kirkkoa, Arthur's Seatin valloitus (systerillekin ihan lasten leikkiä, vissiin Ben Nevis vei pahimmat pelot) ja käytiin roikkumassa Holyrood Palacen portilla. Asukkaat olivat kotosalla, joten palatsiin itsessään ei päästy. Ja tietenkin shoppailtiin! Pääosin tuliaisia, mutta meikäläiselle tarttui muutama ryysyn kappalekin, Skotlannissa oli mm. uskomattoman hyvät urheiluliikkeet (hyss, ei mitään mainintaa kirjoista ja kaakaosta, jotka olivat ylittää matkatavaroiden painorajat ja ilmeisesti viskiä tuli niin paljon laukkuun, että olivat tutkineet ruumassa olleen laukun). Vieläkin harmittaa, etten Fort Williamista ostanut lisää telttakiiloja -ehdin jo pari vääntää mutkalle. Hillebergin kiilat ovat luultavasti kotosalla tilaustavaraa - Fort Williamissa ne oli hyllytavaraa.
Mutta säät suosivat meitä Edinburghissa, pääosin oli aurinkoista tai puolipilvistä. Ehkä suurin muutos tapahtui lauantaina: melkein joka toinen vastaantulija puhui suomea. Edinburgh on ilmeisesti suomalaisten suosiossa kaupunkilomakohteena. Vaikkakin puheista päätellen kovinkaan moni ei... jakanut minun ja siskoni innostuneisuutta kaupunkiin ja muuhun Ylämaahan. En tiedä, oliko suurinosa odottanut hellekelejä ja rannalla makoilua vai mitä kaupunkilomalla odotetaan? Skotlanti on märkä ja kylmä maa - vettä ja jopa räntää tulee melko todennäköisesti satamaan. Mutta ihmiset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia - varsinkin, jos uskaltautuu pois turistialueilta.
Parhaiten ehkä reissusta jäi mieleen eccon vaelluskengät, jalat selvisivät rakoitta. Myös siskon ilmainen sairaala- ja apteekkikäynti oli iloinen yllätys, mutta sen yhteydessä on hyvä sanoa varoituksen sana: Ylämaat ovat karua ja harvaanasuttua seutua. Tyndrum, jossa sisko joutui jättämään reissun kesken, ei esimerkiksi omannut lääkäriä -vaan potilaat haettiin hätätapauksessa helikopterilla (mutta kylällä oli 2 junaseisaketta). Eikä se ollut ainoa paikka. Kingshouse ja Inveroran olivat kyliä - joissa oli vain hotelli ja yksi talo. Eikä niihin edes päässyt linja-autolla.
Glasgow jäi mieleen todella ystävällisistä ja avuliaista kaupunkilaisista, ja murhatilastoista huolimatta tulen varmasti vierailemaan siellä uudestaan. Kinlochleven ja sen idyllinen hotelli (ja seurallinen kissa) oli jotain uskomatonta ja toivon vierailevani siellä uudestaan. Puhumattakaan Balmahan ulkoilmaporealtaasta ja omistajattaresta, joka istutti läpimärät Conic Hillin konttaajat takkatulen ääreen siemailemaan kahvia.
Kaiken kaikkiaan oivallinen reissu ja reissun aikana tuli tavattua joukko erilaisia, mutta mielenkiintoisia ja hauskoja ihmisiä. Katsotaan, uusitaanko reissu ensi vuonna, jotta systeri pääsee näkemään jalkapatikassa Tyndrum-Fort William välin, joka tällä kertaa hänellä jäi käymättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti