Malaga, day 4

Tuhdin aamupalan jälkeen (en ymmärrä, miksi paahtoleivän päälle laitetaan suklaalevitettä tai jotain sellaista) menin tallille odottelemaan hevosten jakoa ja pitelin oppaiden hevosia, kun he satuloivat niitä. Siellä ollessa yksi saksalainen (oli ilmeisesti tyttärensä kanssa liikkeellä ja kommentoi eilen ratsuni viehätystä puskiin) tuli käsipäivää hyvästelemään, olivat lähdössä kotiin.

Täällä on nyt ollut myös ranskalainen porukka saksalaisten lisäksi ja on saksalaisilla paljon enemmän käytöstapoja. Ranskalaiset kun ovat syömässä yhtä aikaa, ei pysty itse puhumaan mitään kun he ovat niin äänekkäitä. Lisäksi rankalaiset tuntuvat osaavansa kaiken. Tuhahtelevat, jos oppaat kertovat jotain ohjeita vaarallisista paikoista "we can ride", mutta jos oppaat jättävät kertomatta englanniksi vaikka kertovat saksaksi, kommentoivat ranskalaiset sitäkin. Lisäksi tuntuvat olevan turhankin paljon länkkärimielikuvassa: jokaisella on stetsonit päässä ja yhdellä miehellä on pitkä nahkatakki kuin Jonah Hexillä. Ainoa positiivinen ranskalainen oli yksi likka, joka lähti eilen. Hän kyseli aina, että oliko hauska lenkki, kenestä hevosesta pidin eniten jne mutta hän olikin yksin liikkeellä, muut ovat ryhmässä. Mutta tänään lähteneet isä ja tytär olivat hauskaa seuraa ja harmittaa, että lähtivät niin aikaisin.

Mutta asiaan! Jamativo odotti innokkaana lähtemistä ja kun nousin ruunan satulaan, kehui yksi oppaista, että eilen olin ratsastanut tosi hyvin. Heh, en tiedä mitä eroa siinä oli muihin päiviin verrattuna, mutta.. Thanks a lot. Jamativo oli aamupäivän aikana paljon mukavampi ratsastaa kuin aiemmin, se ei yrittänyt edes pysähtyä syömään mihinkään kuten aiemmin. Okei, laukatessa on vieläkin hyvin laiska, mutta annettakoon se anteeksi. Andalusialaiset, joilla me ratsastetaan, ovat aika... massiivisia. Oppaiden kevytrakenteiset ratsut tanssahtelevat hermostuneesti, joten kyllä pidän enemmän Jamativosta. Mutta sen käynti on hyvinkin erilaista kuin suomalaisella tuntihevosella. Heiluu puolelta toiselle hyvinkin voimakkaasti kuin laiva ja sen takia ilmeisesti ratsastustyylikin on "rento". Ei mitään "selkä suorana" käskyjä vaan mukaudutaan hevosen liikkeisiin. Tekee gutaa alaselälle, enkä olekaan kärsinyt selkävaivoista nyt laisinkaan.

Iltapäivällä sain yllätyksekseni eilisen päivän pikkuisen tamman, ja nyt selvisi nimikin: Mana. Kiipeilyssä ja käynnissä aika hidas, mutta laukka? Oi pojat. Vaikka jäin lähdössä jälkeen muista, kun väistin intervalliharjoituksia tekevää juoksijaryhmää, sai Mana siitä vain lisää kipinää. Kiidettiin kuin tuulispäät ja saatiin jopa muut kiinni ennen laukkaosuuden päättymistä. Jälkeen jäi vain Calina joka ei tahtonut laukata laisinkaan. "Tulkki" tuumi, että hankalin hevonen koko hänen täällä olo aikana. Nauroin, että ei se minullakaan halunnut laukata sen enempää. Huh, itse asiassa olin salaa tyytyväinen, ettei hevosen käytös johtunut täysin minun ratsastustyylistäni.

Iltapäivän ratsastus jouduttiin keskeyttämään tavallista aikaisemmin, kun yhdellä ratsulla putosi kenkä laukan aikana. Ja näillä hevosilla on tarkoituksella hokkikengät jaloissa - syyn näki hevosen kaviosta.


- Posted using BlogPress from my iPhone