Edinburgh, paiva 2

Aurinko mollotti iloisesti taivaalla, niin suunnistin heti aamusta Arthur's Seatille. Ja kylla ne paikalliset ovat kovaa porukkaa! Juoksivat rinteilla, kun taas hyva kun meikalainen jaksoi kavella. Toisaalta tein sen virheen, etten ottanut laisinkaan vetta matkaan. Mutta asiaan! Eli suunnistin ensin Holyrood Park:iin ja kiersin koko alueen, etsien samalla sopivaa reittia. Meinasin jo heti kattelussa kaantua takaisin, vaikka lenkkeilypolku oli vasta puolessa valissa rinnetta. Kiltisti kylla pysyttelin vasemmassa reunassa ja siunailin niita, jotka oli osan alueesta asfaltoineet (ei tietenkaan jyrkimpia paikkoja).

Olin Holyrood Parkin toisella puolella, kun loysin mukavan reitin huipulle asti. Tai no, on tunnustettava! Puolessa valissa tata "pikku makea" istahdin kivelle ja alkoi pieni sarvipaa kuiskailemaan korvaan, etta ei ne tieda, oletko siella oikeasti kaynyt vai et. Kuvamateriaali meni hukkaan tai joku varasti ne tai muuta sellaista. Mutta kun tarpeeksi siina istuskeli, niin eihan se ollut kuin lahtea taas kiipeamaan. Vaikka ei se Arthur's Seatin valloitus ollut ihan sellaista kuin kuvittelin.

Eiko olisi mahtavaa valloittaa huippu seisomalla korkeimmalla paikalla ja tuulettaa villisti? No tama ei ainakaan ollut sellainen! Tama kukkula tuli valloitettua raka poskella, loppumetreilla jopa kasia vetoapuna kayttaen. Enka ottanut isoa kameraa esiin laisinkaan, silla siella oli aivan mahdoton tuuli. Se riepotteli niin mahdottomasti, etta huipulla piti nojata kalliota vasten, pitaa toisella kadella silmalaseista kiinni ja toisella ottaa kuvia. No, sitten pikaisesti alas ja jatkoin kukkulan kiertoa, silla siella oli aivan mahtava keli ja loistavat lenkkeilymaastot. Vaikka voin sanoa, etta makivedoissa en paasisi kylla edes ensimmaisen maen paalle. Mutta siina kun istuskelin puolessa valissa viimeista kukkulaa (kun meinasin kaantya takaisin) niin kylla oli uskomaton olo. Etta naki ne samat kukkulat, joihin oli ihastunut jo pelkastaan kuvia katsomalla.

Kierrettyani sen Holyrood Parkin, oli aika kayda ihmettelemassa itse Palace of Holyroodhousea ja Abbeyta. Oli kylla aika kiskontaa, 10£ moisesta. Eika se palatsi ollut oikeastaan mitenkaan erikoinen, siella ei saanut edes kuvata (se on kuningattaren kaytossa silloin kun on paikalla). Tuli vain mieleen, etta jos tuollaisessa mokissa asuisi, niin eihan sita koskaan osaisi ruokahuoneeseen, saati jos pitaisi etsia vessa yolla.

Sitten, kun aikaa viela oli ja jaloista havisi maitohapot kukkulakiipeilyn jalkeen, niin kavin tervehtimassa Greyfriars Bobbya ja meinasin jopa kavella siita ohi kun oli yllattavalla paikalla (luulin sen jostain syysta olevan rauhallisessa paikassa, mutta tama olikin keskella vilkasta liikennetta). Takaisin kavellessa satuin sitten St Gilesin katedraaliin ja se oli kylla oikea ratkaisu. Ilmainen (periaatteessa, mutta maksoin 2£, etta sain ottaa kuvia sisalla) ja se oli jo tehty taiteella! Todella yksityiskohtaisia patsaita ynna muita. Lisaksi siella oli live-musiikkia (paikalliset klassisen soittajat olivat soittelemassa) ja sita oli mukava kuunnella.

Sen jalkeen olikin aika kayda taas Waterley Stationilla (Edinburghin rautatie-asema) ja napata matkaan pari esitetta juna-aikatauluista. Luultavasti huomenna hyppaan johonkin aamujunaan ja kayn ihmettelemassa ylamaita. Sunnuntaina kun julkisia liikkuu vahemman, niin kayn taalla luultavasti valloittamassa viela yhden kukkulan (siella on ilmeisesti joku roomalaistyylinen juttu) - tietenkin jos vain kelit sallivat.