Milano

..tai siis tata kirjoitan jalleen Firenzessa. Eli Milanossa tuli kaytya ja kylla siella yhden paivan vietti - se Milanon Duomo oli ihan vaikuttavan nakoinen. Lisaksi pongasin jo kaukaa yhden tyyriin liikkeen, johon viela erehdyin astumaan sisalle. Sielta olisin mielellani ottanut itsellekin jotain matkaan, mutta valitettavasti Se ei ollut myytavana - eika Sita varmasti olisi saanut edes lentokoneeseen vaikka olisin jattanyt kaikki muut matkatavarat tanne. Sen kun olisi lyonyt tyopakun konepellin alle, niin olisi auto kulkenut! Eli satuin siis Ferrarin liikkeeseen ja puhumani Se oli F1-auton moottori, joka lapun mukaan oli aito ja sita malliahan oli kayttanyt Schumacher ja Barrichello vuonna 2001. Itse liikkeen pongasin en niinkaan kyltin mukaan vaan ikkunasta kiillelleen F1-auton. En mennyt kysymaan, etta kulkeeko se peli vaan olen aika varma, etta vain kuoret oli lyoty esille.

Mutta kallista siella oli, ja poliiseja riitti. Jo Duomon pihamaalla ollessani laskin 6 moottoripyorapoliisia (kulkivat porukassa), 2 pakua ja yhden normaaliauton + yksi sotilas. Lisaksi siella oli myos ambulanssi, kuten Firenzessakin joka nahtavyydella on ollut. Taalla tunnutaan panostavan turvallisuuteen, silla kaikilla asemilla on nakynyt ainakin 1 poliisi tai joku sen tyylinen. Ferrarin liikkeesta on turha sanoa, etta siella turvamiehia riitti. Siita tulikin mieleen, etta annanpa pari esimerkkia hinnoista: avaimenpera 38€, auton pienoismalli (ne, jotka nayttavat leluilta) 320€...ja en edes uskaltautunut "luxury" osastolle, silla yksi pari metrinen turvamies tuijotti meikalaista niin vihaisesti. No, ehka myos sen takia, kun niiden nayteikkuna oli meikalaisen jaljilta taynna tahmaisia kaden jalkia ja kuolavanoja...

Italian junat eivat meikalaiseen oikein suurta vaikutusta tehneet: 9h matkustin junalla taalla ollessani, josta 7h joutuin seisomaan. Juu, ei mikaan mukava homma varsinkaan kun aina ei mahtunut edes kaantumaan paikoillaan, ilman etta sohi kanssa matkustajia repulla.

Lisaksi pitaa luultavasti olla otettu, koska yksi italiaano oli niin varma, etta olin paikallinen vaikka en nayttanyt silta. Joten hanen oli pakko kysya, olenko italialainen vai turisti. Ilmeisesti oli jotenkin harvinaista, etta turisti istuskeli rauhakseen nurmikolla ihmettelemassa ihmispaljoutta (olin seisonut vasta reippaan 3h tapotaydessa junassa) eika juokse kieli vyon alla katselemassa nahtavyyksia. Jos en vaarin ymmartanyt, niin jotenkin annoin "vaikutelman italialaisesta" tai jotain tallaista. Hmm..Ei kylla ensimmaisena Suomessa kavisi mielessa menna moista juttelemaan ventovieraille, mutta taalla se tuntuu olevan aivan normaalia.

Mutta! Nain tulee sanottua hyvastit Italialle, ja huomenna puolenyon maissa alkaa matkan viimeinen etappi - Ranska. Juna lahtee tuossa muutaman tunnin kuluttua ja tuntuu todella oudolta, etta yot kayvat yha vahaisemmaksi. Ciao!