Pisa

No niin, todistusaineistoa kaltevasta tornista on sitten kamerassa! Sinne oli itseasiassa erittain helppo loytaa: asemalta suoraa niin pitkaan, kunnes tuli kyltti ja kaski kaantya vasemmalle. Ja samaa reittia takaisin.

Sinne oli helppo suhauttaa Firenzesta junalla: vain tunti per suunta. Mutta oli se kylla vaikuttava ilmestys - koko ajan oli tunne, etta kohta se torni kaatuu. Mutta kuten arvata saattoi, myos siella oli aivan alyttomasti vakea. Lisaksi itse Duomo oli myos todella upea, mutta en sitten tieda paljonko liput olisivat maksaneet.

Minulle itsessaan oli yllatys nahda Romulus ja Remus (oliko se nyt noin?) susiemoineen tokottavan keskella pihamaata. Lisanahtavyydeksi?

Mutta kun tuo kaynti oli yllattavan pikainen, niin paatin sitten pistaytya Firenzessa yhteen jaatelobaarin tyyliseen paikkaan..ja ai, etta siella oli hyvaa evasta! Sainkin siita idean sitten, mita kokeilla kun olen taas Suomessa. Ja taalla muuten on minttusuklaa (monte) todella suussa sulavaa!

Ja asiasta kolmanteen: nain junassa koiran, joka naytti ihan saksanterrilta. Se luultavasti oli joku terrieri-mix, koska sakuksi oli tavallista pitkakarvaisempi (no joo, kyllahan mina olen nahnyt niita pitkassakin turkissa mutta...). Ehka joku saku-russeliristeytys tai jotain. Ja kun koirista oli puhe, niin kylla taalla riittaa kerjalaisia enka niille ole antanut mitaan. Mutta hankalin paikka meikalaiselle oli juurikin Pisassa: yhdella oli nuorehko koira (alle puolivuosikas) mukana. Koira kylla itsessaan naytti hyvin hoidetulta, mutta oli kova paikka kavella vaan ohi.

Ja loppuhuomautus: Saa nahda, miten kay meikalaisen siirtymisen Pariisiin. Ranskan lakkopaiva on juurikin silloin, kun meikalaisen pitaisi menna sinne. Tai se juna saattaa kylla viela 29. paiva olla viela Italian puolella, mutta en tieda kumman se juna on - Italian vai Ranskan. Pitaa kayda huomenna ostamassa lippu, niin eikohan ne kerro siella.