Käytyämme kirjoittamassa nimet vieraskirjaan, astelimme rohevasti reitille. Innostuin sitten raataamaan erään skottinaisen kanssa, mutta heitimme vähän ajan päästä hyvästit -hän aikoi kävellä reitin kymmenessä päivässä. Ensimmäisen mäen jälkeen meidänkin ylpeys karisi harteilta pois - siskon kanssa vaihdettiin huolestuneita katseita -tämänkö piti olla HELPPO ensimmäinen aloitus? Kuollaan me sinne reitille!
Noh, taivallettiin sitten jonkun matkaa skottimiehen kanssa, joka tykkäsi kertoa koirastaan. Ei sillä, hänellä oli kyllä todella komea dobermanni! Hänellä päivän kilometrit olivat jotain 30km luokkaa -aikoi välillä poiketa reitiltä "aamukävelylle" läheisille munroille. Eli jonkun kilometrin jälkeen häntä ei enää näkynyt. Tallustelimme mukavassa kelissä: oli pilvistä, mutta ei tuullut. Näimme saksanhirven ja lukemattomia fasaaneja ja lampaita. Ketun haju tuoksahti välillä nenään, mutta niitä ei näkynyt.
Reitti kulki mukavassa kumpuilevassa maalaismaisemassa, oli laidunalueita ja niillä käyskenteli lampaita karitsoineen. Ylitettiin muutama maantie ja välillä reitti kulkikin vähän matkaa tietä pitkin tai välittömässä läheisyydessä.
Drymenissä sitten pystytettiin teltta ja kaivauduttiin tyytyväisinä makuupusseihin rauhallisen aloituspäivän uuvuttamina.
Tai se oli suunnitelma. Totuus? Alku oli totta - mutta epähuomiossa käveltiin ensimmäisen paikan leirintäalueen ohi. Jep, niin sattui käymään ja syyllisen näen kun katson peilistä. Vaihtoehdot kun tämä huomattiin? Kävellä 2km takaisinpäin tai jatkaa eteenpäin. No, koska ulkoilijoita oli enemmänkin, jatkettiin eteenpäin.
En tiedä, katuiko sisko päätöstämme miten syvästi. Luultavasti aika paljon. Harvemmin kirosanoja suustaan päästelevä sisko raatasi kuin pahin merimies, kun 28km kävelyn jälkeen reitti jyrkkeni huomattavasti -se oli jo viimeiset 5km ollut silkkaa nousua.
Ainoa suunta oli suoraa eteenpäin, joten eihän se auttanut kuin pistellä jalkaa toisen eteen. Iloksemme vielä alkoi satamaan vettä, joten ei ollut mikään mairitteleva näky kun kahlattiin savessa Conic Hillin rinteitä pitkin kohti seuraavaa kylää. Lopulta kun päästiin Balmahaan, mentiin ostamaan kyläkaupasta evästä. Kuulimme kauppiaalta, että lähimmälle leirintäalueelle oli vielä 1,5 mailia. Litimärkinä ja rättiväsyneinä päätettiin jäädä lähimpään Bed&Breakfestiin. Päätös oli loistava! Vaihdoimme kuivat vaatteet ja illalla nautiskelimme kahvia majatalon pitäjän ja erään asiakkaana olevan pariskunnan kanssa. Mies oli ilahtunut kuullessaan mistä oltiin: hän oli käynyt mm. kalastamassa Suomessa työn merkeissä. Heti ehdotti, että voi lähteä meidän kanssa saunaan. Tarjous jäi käyttämättä (heh, vaimo tuumasi miehelleen: "In your dreams!"), mutta heti kun vain päästiin, hypähdettiin ulkoporeammeeseen ja kyllä kipeät lihakset tykkäsi!
Yksi asia jäi vaivaamaan oli se, että kaikki kolme (majatalon pitäjä ja pariskunta) odotti, että olisimme tunteneet ainakin miehen. Hän oli ilmeisesti jokin kuuluisuus (ei kertonut meille ammattiaan, sanoi vain kulkeneensa "työn merkeissä" mm. Suomessa ja Tanskassa). Sanoi jopa käsipäivää nimensä, mutta... Tutulta pariskunta näytti (varsinkin nainen), mutta helppoahan se nyt on kertoa. Mutta eiii, pää on ihan tyhjä, keitä he olisivat voineet olla.
Päivän reitin pituus 30.61km, aikaa 7h47min. Askeleita 48 239.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti