WHW day 4 (Inverarnan-Tyndrum)

Mukavassa aurinkoisessa säässä (ja tuhdin aamupalan jälkeen) lähdettiin taaplaamaan kohti seuraavaa kohdetta: Tyndrumia. Tuuli oli kylmänlainen, kun noustiin (jälleen) yhden mäen rinteille lampaiden sekaan. Ihailtiin maisemia ja muisteltiin edellisenä päivänä näkemäämme höyryveturin vetämää junaa. Vettä kului alkumatkan aikana aikalailla, janotti enemmän kuin minään muuna päivänä. Olisiko yksi vodka laimennus vaikuttanut niin paljon? Olemme kyllä juoneet yllättävän vähän vettä liikuntamäärään nähden ja suurimmaksi osaksi päivän tärkein ateria on ollut aamupala.

Tänään myös pahaa aavistamatta kiivettiin jälleen yhteen aitaukseen. Jonkin ajan kuluttua aloimme tarkemmin haistella ilmaa ja tutkia polulla olevia jälkiä: me ei oltu lammasaitauksessa! Ensimmäisenä tungettiin varmuuden vuoksi meikäläisen punainen sadesuoja reppuun: ei ollut varmuutta, miten paikalliset elukat siihen suhtautuisivat. Rinteellä nähtiinkin vähän kauempana lehmälauma ja henkäistiin helpotuksesta. Polku kiemurteli puron vieressä, kunnes lopulta nousi lähelle rautatietä, jossa sitten melkein kontattiin rautatien ali. Rinkat olivat sen verran korkeita, että pakotti meidät melkein polvilleen.

Rautatien jälkeen noustiin jyrkkä portaikko ylös: ja systeri pysähtyi kuin seinään. Vastassa odotti uusi ammukkalauma ja mitä vielä parempaa: vasikat makasivat ainoalla kulkukelpoisella tiellä, kun emät olivat kauempana. Ja West Highland Way:stä kertovalla monella internet sivulla varoitetaan menemästä vasikan ja emon väliin. Ei se auttanut kuin seurailla aikuisten lehmien käyttäytymistä, kun pujoteltiin vasikoiden välistä.

Kyseiset laumat eivät olleet ainoita joita tavattiin, joissain oli jopa sonneja. Jotenkin oli vähän huvittavaa, kun matkan edetessä yhtä porttia avatessa luki jotakuinkin karkeasti käännettynä: "Varoitus! Lehmiä ja sonni aitauksessa, jos törmäät laumaan, kierrä se". Okei, siinä aitauksessa meihin "törmäsi" 4 hirrrrveää, kauheaa ja pelottavaa karitsaa.

Päivä oli yllättävänkin leppoisa, matkaa kertyi 18,9km ja askeleita 30 171. En ole ihan varma askelmittarin pätevyydestä, sen matkamittari näyttää aina vähemmän kuin GPS. En usko sen johtuvan, että ottaisin pitempiä askeleita kuin mihin se on alunperin asvalttitiellä laskettu.

Mutta! Koska siskolla alkoi olla sen verran huonossa kunnossa jalat (rakkoja täynnä) ja vaikea kävellä, päätettiin tehdä oikotie onneen. Eli huomisesta eteenpäin meillä on matkassa vain tärkeimmät varusteet, kun taas rinkat teltan kera matkustavat seuraavaan paikkaan mukavasti pakettiauton kyytissä. Onneksi meikäläinen on säästynyt rakoilta, ottaen huomioon sen, etten edes käytä omia kenkiä. Isän uskollisesti palvelleet ecco:n vaelluskengät sopivat minulle kuin nenä päähän.

Taivalta tähän mennessä takana yhteensä 87km.