Teltta pysyi kuin pysyikin pystyssä vaikka vähän huolettikin asia, kun tuuli niin kovasti. Eikä matalalla lentäneet pelastushelikopterit auttaneet asiaa yhtään.
Aamulla oli julmetun kylmä ja kävi mielessä, että oliko tuo makuupussi tosiaan tarkoitettu -20 asteeseen? Onneksi sitä lämpeni nopeasti, kun vain uskalsi nokkaansa makuupussista näyttää. Pikavauhtia kamppeet kasaan, rinkka läheiseen hotelliin ja menoksi!
Matkaa kertyi tälle päivää 14,5km, mutta aikaa meni puoli tuntia enemmän kuin eilen kilometriä pitempään matkaan. Syynä tähän oli Devil's Stairgase. Nousu näytti pettävän helpolta, mutta kyllä se alkoi tuntua jaloissa! Ja oman asiansa peliin toi tuuli, joka riepotteli melkolailla kun lopultakin pääsin huipulle.
Nousu? No ei mitenkään ylettömän jyrkkä, mutta maasto oli suhteellisen... hankalakulkuista. Piti olla tarkkana, ettei katko jalkojaan. Mutta koska alkumatka oli ollut nousua, oli loppumatka laskua. Eikä se tapahtunut sen nopeampaa irtokivien takia. Sain itse kokea tämän, kun lompsin reteänä rinnettä alas ja ilmeisesti loukkasin jalkani. Loppumatka oli melko mielenkiintoinen, kun astui oikealla jalalla vähänkään huolimattomasti niin nilkan molemmille puolille tuikkasi ikävästi.
Koska tämä päivä oli kilometrimääräisesti lyhyt, on onneksi aikaa lepuuttaa jalkaa ennen huomista -ja viimeistä - 24 kilometrin urakkaa.
MacDonald hotelli, jonka pihalla telttailen (uh, kuulostaakin oudolta) on onneksi erittäin ystävällinen kävelijöille. Tullessani minut istutettiin "olohuoneeseen" upottaviin nojatuoliin siemailemaan kahvia ja lukemaan kirjaa, kunnes rinkka saapuisi. Teltta pystyyn, suihkuun ja ehkä iltapala pubissa ennen nukkumaan menoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti