perjantai 27. huhtikuuta 2012

WHW day 8 (Kinlochleven-Fort William)

Kuikistettuani teltan oviaukosta ulos, huomasin ilokseni auringon pilkistävän jostain munron takaa. Oiva päivä aloittaa viimeinen urakka!

Teltta kasaan ja rinkka hotellille (toivottavasti löytää majapaikkaan perille, ollut vähän ongelmia). Ja aloitin sitten "pienellä" alkulämmittelyllä ja reitti suuntasikin jälleen mukavasti ylämäkeen. Pystyi tuntemaan kaikki kiipeämiseen tarvittavat lihakset jo kilometrin nousun jälkeen.



Mutta kun on nousua, on monesti myös hulppeat maisemat. Kuten nytkin. Oli oikein mahtavaa seurata Skotlannin maisemia, kun kerrankin oli loistava keli siihen.



Reitti kulki suurimman osan päivää melko korkealla ja auringon paisteessa aika kului siivillä. Olisipa ollut moista keliä enemmänkin! Mutta niinhän se kävi, että myös Ben Nevis lumihuippuineen siinsi edessä. Kadoten puiden sekaan, kun viimeinen metsäosuus alkoi. Se on kyllä sanottava, että Skotlannin metsät ovat uskomattomia ja näkemisen arvoisia -mutta niitä on valitettavan vähän.

Kun lopulta pääsin kuusikosta ulos, Skotlanti muistutti taas luonnostaan: alkoi satamaan lunta! Ohhoh! Lammikot olivat jäässä, kun taapersin tuiskussa (muutama hiutale) eteenpäin ja viimeistä nousua ylös.

Sitten alkoikin jokaisen päivän paras kohokohta: alamäki! Tallustelin tyytyväisenä viimeisiä kilometrejä kohti Fort Williamia ja ympäristössä tapahtui melkoinen muutos! Ylhäällä taistelin lunta vastaan, puolivälissä alamäkeä tuli pyöräilijöitä shortsit jalassa vastaan ja alamäessä vastaantulijoilla oli melkein hellevaatteet päällä. Eli kannattaa muistaa, että jos lähdette kiipeilemään, voi lämpötila vaihdella paljonkin.

Loppumatka olikin "mukavaa" tasaista asvalttitietä. Nilkka ei tykännyt taaskaan alamäkikiipeilystä ja asvaltilla oli jo julmetun kipeä. Mutta pääsin kuin pääsinkin kyltin luo, jossa mainittiin lukijan päässeen West Highland Way:n päätöspisteeseen. Yay! Vaikka kolme viimeistä päivää oli "huijausta", kun en kantanut rinkkaa niin... nyt on 155km takana ja West Highland Way paketissa!

Päätöspisteessä tavattiinkin sitten systerin kanssa ja informoimme toisemme asioista perille. Kuulosti vähän siltä, että varpaita poteva systeri ei ollut maannutkaan sängyssä vaan kontannut jossain tunneleissa??

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti