Reitti kulki Loch Lomondin tuntumassa, seuraillen rantaviivaa. Maasto oli erittäin vaativaa lukemattomin nousuin ja laskuin. Kiviin oli hakattu kengän levyinen ura, jota pitkin pääsi leveämmälle ja tukevammalle alustalle. Mukava tunne, kun vasemmalla puolella oli useamman metrin pudotus ennen kivikkoista rantavettä ja ainoa josta sait kädellä kiinni, oli kiven sileä pinta. Ja porukka pyöräili tuolla reitillä? Nousuissa käytettiin askelmina puiden juuria tai kiviä, mitä sattui olemaan käden/jalan ulottuvissa.
Ylitimme myös monia puroja ja harmittaa, että pakkasin kameran syvälle reppuun. Olisi ollut hieno näky! Noin puolessa välissä reittiä tultiin Inversnaidiin. Koska sisko ei halunnut vielä alentua sissipaskalla käyntiin, poikettiin reitiltä "läheiselle" Bunkhouselle. 1km, ei kuulosta pahalta? Kyllä se tuntui siltä! Huhhuh, mitä ylämäkeä! Noh, tukevan aamiaisen jälkeen alkoi meikäläisen mieli leppyä, varsinkin kun Bunkhousen pitäjä innostui lauleskelemaan radiosta tulevan musiikin tahtiin siivotessaan pöytiä. Olisi voittanut Suomen Idolsin milloin vain! Ja oma osuutensa meikäläisen hyvään tuuleen vaikutti sekin, että paluumatka takaisin WHW:lle oli pelkkää alamäkeä.
Muuten, pongattiin rantaryteikössä myös vuohia.
Mutta! Uusien voimien kanssa selvittiin rannasta ja pienestä munron rinteiden kiipeilystä ja lopultakin 22km jälkeen saavuttiin päivän määränpäähän: Inverarnan ja Beinglas farm. Koska meillä oli teltta litimärkä, vuokrattiin wigwam ja tällä hetkellä teltta on viritettynä wigwamiin. Me taas siemailemme lempeässä auringon paisteessa Golden Daughter:ia (sisko) ja WKD original vodka blue:ta (minä!). Sisko on jo nyt kauhuissaan Devil's Stairgase:sta. Mutta tosiaan, tänään tuli 22km ja askeleita vain 36 647.
Niin joo! Tapasimme myös ystävämme Doberman miehen. Oli pysähtynyt Inverarnaniin syömään ja oli pettynyt, kun emme jatkaneet matkaa tälle päivää. Kuulemma tämänpäiväinen oli reitin "hankalin". Ei uskottu! Seuraava paikka olisi ollut yli 10km päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti