maanantai 11. maaliskuuta 2013

Ensimmäinen koulupäivä

Tänään jännitti enemmän ja vähemmän kouluun meno. Osaisinko perille? Osaisinko takaisin majoitukseen? Minkähänlainen aloitus testi siellä olisi? Ja kaikki muut kysymykset surrasivat päässä, kun aamulla heräsin. Nukuin kuitenkin kuin tukki, luultavasti eiliseltä mielenkiintoisella päivällä oli osansa.

Aamulla ensi kurkistus verhon välistä (sitten kun uskalsin nousta sängystä -Skotlannissa ei pidetä lämmityksiä yöllä päällä) paljasti ainakin sen, että yöllä oli satanut yli 10cm lunta ja sitä oli vielä taivaalta tulossa lisää. Aamupalaa syödessä majoittajani kertoi, että on erittäin epätavallinen sää normaali maaliskuuksi. On kuulemma normaalia sataa maaliskuussa lunta, mutta vain väriksi. Ja koko Edinburgh oli siitä sekaisin. Normaalisti kun bussimatkaan menee 20min, nyt bussilla meni tunti. Asiaa ei helpottanut, kun mietin kuumeisesti, millä pysäkillä jäädä pois. Onneksi kuitenkin tällä kertaa osuin oikeaan! Ja lähinnä vahingossa huomasin massiivisen punaisen oven yläpuolella lukevan teksti "Wallace College" kun etsin koulua. Olin pari minuuttia myöhässä (sen liikenteen takia), mutta olin silti ensimmäinen saapujista. Minun lisäksi uutena oppilaana tuli espanjalainen ja melkein heti meidät ohjattiin tyhjään luokkahuoneeseen tekemään testiä. Jännitin loppujen lopuksi tilannetta turhaan. Testi oli lähinnä raksi ruutuun tehtäviä ja lauseet olivat ainakin minun englannin sanavarastoon kuuluvia. Vastausten oikeellisuudesta en tiedä.

Pitemmittä puheitta, kävin testin jälkeisen tauon jälkeen läheisessä kahvilassa huitasemassa kaakaon ja croisantin huiviin, ennen kuin päästiin itse asiaan. Eli minut ja toinen uusi oppilas ohjattiin luokkaan, jossa oli ennestään 4 muuta espanjalaista ja yksi venäläinen. Ja päivän kurssit alkoivat. Ja mitä sanoisin? Olin hiukan yllättynyt. Enkä itse asiassa edes hiukan vaan melko paljon. Sillä ainakin 2 espanjalaista opiskeli jotain kansainvälistä englannin koetta varten ja... heillä oli suppeampi sanavarasto kuin minulla. Yksi ei esimerkiksi tiennyt sanaa "thieves". Mutta kielioppihan minulle on aina ollut suurin ongelma. Ja puhuminen.

Päivän viimeinen tunti keskittyikin puhumiseen ja minun lisäksi siellä oli vain yksi toinen oppilas. Olen siis "intensiivikurssilla" eli pitempi päivä kuin suurimmalla osalla, pois lukien koetta varten opiskelevat. Mutta takaisin opiskelijaan. Hän ei ollut aamupäivällä meidän ryhmässä, joten lisättäköön opiskelijamäärään vielä yksi espanjalainen. Opettaja oli kans hyvin mukava ja... Oh, olihan tunnilla "epävirallinen" oppilas! Heh, paras kaikista! Nick! Oikea herrasmies, eikä ikääkään ollut kuin 6 vee. En koe itseäni rasistiksi, mutta... borderterrierit ovat kyllä nättejä koiria. Eli opettajalla oli tosiaan terrieri matkassa. Ja... espanjalainen opiskelija oli itse kirjastonhoitaja. Mutta miesystävä oli... noh, samalla alalla kuin minäkin. Eli kun tunnin aiheena oli lähinnä puhuminen, saimme aika hyvät keskustelut aikaan työajoista, päivärytmeistä ja... Espanjalainen piti kello 9 aamua aikaisena (vertailtiin Skotlantiin, jossa monet työt alkavat klo 9), minusta se taas oli myöhäinen. Espanjalaiset ilmeisesti aloittavat päivät myöhemmin mutta tekevät pitempiä työpäiviä. Ja kuulemma aamulla espanjalaiset tarvitsevat enemmän aikaa heräämisen. Ja espanjalainen myönsi myös, että pitkä päivä ei tuo tehokkuutta. On kuulemma aivan yleistä vaikka kaivella koko päivä kynsiä ja näyttää työtä tekevältä vain kun pomo on paikalla. Mutta on kyllä mukava huomata, että englannin kielen lisäksi voi oppia myös muiden maiden kulttuuria.

Niin ja skotlantilaiset eivät ole laisinkaan ihastuneita rakenteilla olevaan raitiovaunulinjaan. Olisi kannattanut jättää se rakentamatta Helsinkiinkin. Täällä on muuten hyvät bussiyhteydet, vaikkakin yhtä sekavat kuin stadissakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti