Opiskelupäivä numero kaksi

Aamu meni paljon rauhallisemmin, kun löysin koulun ongelmitta ja skotitkin olivat rauhallisemmin liikenteessä, kun tiet olivat sulia. Koulupäivästä ei ole mitään erikoista sanottavaa, paitsi että...

Olin unohtanut espanjalaisten kiihkeyden keskusteluissa. En tiennyt miten päin olisin penkissä ollut, kun kaikki viisi oppilasta alkoivat tauolla kertomaan minulle Espanjan korruptoituneesta politiikasta. Heidän mayor (pormestari??) on kuulemma "voittanut" 12 kertaa lotossa. 12 kertaa! Oikeastihan kyse on siitä, että mayorilla on likaista ja laitonta rahaa kuin roskaa. Joten kun joku voittaa lotossa, lupaa mayor voittajalle vielä suuremman summan rahaa - jos lottovoittaja antaa voittolipukkeensa. Eli hän perustelee kaikki tulonsa lottovoitoilla. Olipa kumma tarina, mutta pakko sitä oli uskoa, kun kaikki viisi sitä kertoivat yhteen ääneen.

Keskustelu syntyi siitä, kun yksi britti poliitikko on joutunut vaimonsa kanssa 8kk vankilaan. Koska kymmenen vuotta sitten poliitikon "pisteet" liikennerikkomuksista olisivat ylittyneet -joten poliitikko sai kuningasidean "antaa" osan niistä vaimonsa nimiin. Joten poliitikon pisteet eivät ylittyneetkään. Nooh, kymmenen vuoden jälkeen vaimo oli paljastanut lehdille (liatakseen miehensä maineen), että oli ottanut osan liikennerikkomuspisteistä omalle kontolleen (saikohan niitä olla neljä ja joutui sitten oikeuden eteen). Tai siis liatakseen ex-miehensä maineen. Mies oli jättänyt naisen toisen hupakon vuoksi, joten tämä entinen vaimo kiivastui siitä ja marssi lehdistön juttusille. Eikä hän tainnut arvata joutuvansa itsekin vankilaan. Tuomio tuli muistaakseni "lain pakoilusta" vai olikohan "velvollisuuksien laiminlyönnistä" jotain sellaista. Mutta tuo pisteiden "antaminen" toiselle on kuulemma yleinen ongelma Iso-Britanniassa.

Toinen mielenkiintoinen tapahtuma sattui ruokatunnilla, kun kävin paikallisessa kahvilassa teellä. Istuin sellaisen baaripöydän tyylisessä pöydässä, kun viereinen mies (luulisin, että hän oli mies -se oli tooooodella vaikea kertoa) pyysi katsomaan papereidensa perään, kun käy vessassa. Noh, jonkin ajan kuluttua hän tuli takaisin juomaan cappuccinoaan ja.... aivan yks kaks kysyi asunko Edinburghissa. Kielsin asian, joten seuraavaksi hän arveli minun olevan norjalainen. Ilmeisesti vähän pettyi kun sanoin olevani suomalainen (heh). Ihmettelin vähän, että mikä kaveri se tämä on, kun hän kysyi, luenko kirjoja. Noh, lopulta kaveri pääsi pitkien kiertelyiden ja kaarteluiden jälkeen sanomaan, että saako hän suositella kirjaa luettavaksi. No, ainahan minulle lukeminen kelpaa, joten kaveri kirjoitti nimen ylös ja samalla paljasti asian, jonka olin jo arvannutkin -hän oli yksi antologian kirjoittajista. Ei ilmeisesti ollut kirjasta tullut maailman kuulua, kuten oli toivonut. Yritti kyllä imarrella, että vaikuttaisi paljon jos suomalainen kävisi Amazonin sivulla kirjoittamassa arvostelun kirjasta. Just joo ja varmaan oli sanonut samaa jokaiselle vastaantulijalle. Mutta oli kyllä aika mielenkiintoinen persoona.

Ja kirjoista puheenollen - paljastin opettajalle ostaneeni lukemista Waterstone'sta hyllystä "9-12 vuotiaille". Opettaja vain innostui, että sitähän mielellään lukee kevyttä tekstiä halutessaan rentoutua, ettei tarvitse tarkastaa kaikkia sanoja sanakirjasta. Teki mieli kyllä oikaista, että olen kyllä lukenut vähän raskaampaakin tekstiä englannin kielellä. Olen vain niin lapsenmielinen, että tykkään "lasten" lukemisesta.... Vaikka oli siinä kirjahyllyssä vähän turhan vaikeaselkoistakin lukemista sen ikäisille. Nytkin olen kirjoittamassa kyseisessä kirjakaupassa tätä blogitekstiä, jälleen kassillinen kirjoja kotiin vietävänä. Lähinnähän tulen tänne ilmaisen wi-fi:n takia, mutta samalla tulee istuttua teekupposella kirjakaupan kahvilassa.