Mutta! Keskiviikkona suoriuduin erittäin jouhevasti Kinlochlevenistä Edinburghiin. Bussikuski oli meikäläisen mittapuulla "normaali", mitä nyt matkustajien keski-ikä oli 70 - ja minä olin ainoa bussikuskin lisäksi, joka laski keski-ikää. Tulin siihen tulokseen (ja mitä edellisellä bussimatkalla epäilin), että Fort William oli lähin paikka, missä oli suurempi kauppa. Joten eläkeläiset kävivät päiväseltään bussilla Morrisonissa (ruokakauppa Fort Williamissa). Ja minun tuurilla Kinlochlevenissä oli mahtava auringon paiste, kun hyppäsin bussin kyytiin.
Edinburghissa olen nyt majoittunut St Christopher'sin hostelliin, 10 hengen dormihuoneistoon. Halvin tapa ehkä majoittua hyvällä paikalla (kaikki lähellä). Tietenkin siinä on myös miinuspuolensa -ja jos on herkkäuninen, ei kannata kokeilla moista. Olen taas joutunut yläpetiin (milloinpa ei) ja alapuolella punkkaa tanskalainen. Siitä tulikin sitten nimitys "scandinavian beds". Sitten ainakin ensimmäisenä yönä oli 2 kanadalaista likkaa ja 2 Montanasta. Tietääkseni osa porukasta on nyt muuttanut ja epäilisin 3 likan puhuvan venäjää tms. Yksi yö vielä huilia ja taipaleelle! Ja taitaapa olla totta, että maanantaina pääsen seuraavan kerran oikeaan sänkyyn nukkumaan (tietenkään ens yötä ei lasketa). Sillä huomenna hyppään illalla bussiin, joka on aamulla Lontoossa. Ja koska minulla on myöhäislento Helsingissä, joudun seuraavan yön viettämään lentokentällä.
Mutta mitäpä sitä sitten on tullut tehtyä? Ei oikein mitään. Käynyt ihmettelemässä kaupunkia, vieraillut National Museumissa ja tänään uskalsin taas mennä Waterstone'siin kaffelle. Oli hilkulla, että olisin ostanut jotain lukemista! Onneksi sain pidettyä itseni kurissa, sillä laukkuun ei yksinkertaisesti mahdu enää mitään. Mutta kahviossa on mukava seurata, millaista porukkaa siellä liikkuu. Olin vähän yllättynyt, kun näin noin 8 - vuotiaan pojan äitinsä kanssa kahviossa. Kumpikaan ei erottunut porukasta - kahvikuppi (pojalla ehkä kaakaota) pöydällä käden ulottuvilla ja nenä kiinni kirjassa. Juuri minulle sopiva kahvio! Mutta koska katsoin kelin olevan liian hyvä sisällä vietettäväksi, kävin heittämässä college-takin hostellille ja marssin perinteiselle kävelylenkille Arthur's Seatille. Oli oiva päivä siihen ja muut olivat ajatelleet ihan samoin.
Mutta nyt. Aika painua suihkuun ja pakkaamaan laukku uusiksi. Viimeistä kertaa tälle reissua. Aamulla haluan kaiken olevan valmiina, että ei tartte kuin vetäistä kamppeet niskaan, pestä hampaat ja sukaista harja hiusten läpi ja painua taipaleelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti